Minulla oli tänä aamuna tapaaminen Jaakobin kanssa, sen saman, jonka kirjoittama kirje on julkaistu Uudessa testamentissa. Tapaaminen alkoi oikein mukavasti. Istuimme molemmat omissa nojatuoleissamme ja minä kuuntelin, kuinka Jaakob puhui uskosta ja ilosta. Hän mainitsi jotain meren aalloista, auringosta ja kedon kukkasista. Sanoillaan hän sai minut rentoutumaan ja ajattelin, että tämähän sujuu hyvin.
Mutta olisihan minun pitänyt ymmärtää, että kauniilla korulauseillaan Jaakob pyrki johonkin; tärkein pointti hänen puheessaan oli vasta tulossa. Havahduin, kun hän yhtäkkiä tiukalla äänen sävyllä sanoi minulle: ”Toteuta sana tekoina, älä pelkästään kuuntele sitä – älä petä itseäsi.” En osannut vastata mitään ja Jaakob jatkoi: ”Usko ilman tekoja on kuollut.” Nyt minun teki mieli huutaa ”Whaaat!” En ymmärtänyt, mistä Jaakob puhui. Mietin mielessäni, miten tuo kehtaa sanoa, että usko ilman tekoja on kuollut. Sanoohan Paavalikin, että tulemme vanhurskaaksi uskosta, ilman lain tekoja. Ajattelin, että olisi pitänyt kuunnella Lutheria, joka varoitti minua ryhtymästä juttusille Jaakobin kanssa.
Halusin väittää vastaan, mutta Jaakob ei antanut minulle puheenvuoroa. Hän vaati minua lopettamaan toisten vihaaminen ja luopumaan kaikesta pahuudesta. Hän halusi, että hillitsen kielenkäyttöäni. Yritin avata suuni puolustautuakseni, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, hän kysyi, milloin olen viimeksi käynyt katsomassa yksinäisiä vanhuksia ja lievittänyt heidän ahdistustaan. Koetin vielä vedota siihen, että en tarvitse tekoja, minullahan on usko Jeesukseen. Huomasin saman tien, että se oli virhe. Sitä juuri minun ei olisi pitänyt sanoa. Jaakob nimittäin haastoi minua kysymällä, miten voin väittää olevani Jeesuksen seuraaja, jos edelleen erottelen ihmisiä heidän ulkomuotonsa vuoksi tai jos en pidä huolta köyhistä ja puolusta heitä valtaapitäviä vastaan.
Keskustelu kiihtyi ja Jaakob käytti sanoja, joita en kaikkia kehtaa tässä toistaa. Hän jopa nimitteli minua tyhjänpäiväiseksi ihmiseksi. Keskustelun edetessä hän toisti: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” Tapaamisemme oli vaarassa päättyä nolosti. Pelkäsin jossain vaiheessa, että Jaakob heittää minut ulos, mutta onneksi rupesin vähitellen ymmärtämään, mitä hän tarkoitti. Oivalsin lopulta, että usko ylösnousseeseen, elävään Jeesukseen Kristukseen ei voi olla kuollutta uskoa. Aito usko ei ole abstraktia tai näkymätöntä, vaan se synnyttää konkreettisia tekoja, joiden kautta se tulee näkyväksi koko maailmalle.
Tapaamiselle varattu aika päättyi, mutta vielä lopuksi Jaakob rauhoitteli minua lupaamalla, että Jumala kyllä antaa ymmärrystä sitä pyytäville. Hän rohkaisi minua tunnustamaan syntini ja laiminlyöntini, mutta varoitti samalla, etten tuomitsisi toisia, että keskittyisin aluksi itseni tutkimiseen. Hän mainitsi jotain myös rukouksen ja kiitoksen merkityksestä. Kättelimme hyvästiksi ja kerroin, että tulen mielelläni tapaamaan häntä vielä uudestaan, sillä opin häneltä paljon. Olin jo poistumassa, kun Jaakob vielä huusi perääni: ”Muista, että profeetta Eliakin oli vain ihminen, mutta hän rukoili hellittämättä, taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmää.”
Saga Lippo
Pelastusarmeijan Suomen ja Viron territorion johtaja
Vuoden 2025 Vastuuviikkoa vietetään 19.-26.10. teemalla ”Usko ilman tekoja on kuollut”.