Sain osallistua joulukuun alussa CCME 60-vuotisjuhlaseminaariin “Europe protecting people more than borders” Frankfurtissa SEN:n edustajana. Toisena edustaja Suomesta oli Ulla Siirto. Elämme tällä hetkellä ajassa, jossa turvallisuuskysymykset ja Euroopan rajojen suojeleminen korostuu. Suomessa meillä astui voimaan rajalaki, joka sallii käännyttämisen ja oleskeluoikeuksia oleskella maassa on edelleen tiukennettu. Siksi meidän kirkkoina ja uskonnollisina yhteisöinä on tärkeää puolustaa ihmistä ja ihmisyyttä.
”CCME on järjestö, jonka ei pitäisi juhlia 60-vuotispäiväänsä, sillä emme haluaisi, että tarvitsisimme enää tällaisia järjestöjä. Silti järjestöllä on itseasiassa merkityksellisempi rooli kuin toivoisimme ja työtä tarvitaan jatkossakin. Järjestö puolustaa maahanmuuttajia (for) mutta jatkossa teemme työtä maahan muuttaneiden kanssa (with).” Näillä sanoilla järjestön puheenjohtaja Fiona Kendell avasi seminaarin.
Keynote-puhujana seminaarissa oli “Human dignity and human rights: central motives for Churches´ work on asylum and migration” -otsikon alla piispa professori emeritus Heinrich Bedford-Strohm. Hän muistutti meitä siitä, että itse asiassa koko Raamattu on maahanmuuttajan kertomusta. Olemme kaikki matkalla johonkin. Tämä oli hyvä nosto, sillä me kristityt olemme kaikki matkalla, koko ajan. Etsimme kotia Jumalan luona, missä voimme asua ja hengittää vapaana rakkaudessa. Pakolaiset ovat matkalla. Etsimässä uutta kotia, uutta elämää ja hyväksyntää yhteiskunnassa. Tässä kirkoilla on iso ja merkityksellinen rooli kanssakulkijoina, rinnalla.
Kaksipäiväisessä seminaarissa toinen päivä keskittyi Euroopan nykytilanteeseen. Itse sain pitää pyydetyn puheenvuoron Suomen itärajan tilanteesta ja tiukentuneesta maahanmuuttopolitiikasta maassamme. Kuulimme myös puheenvuorot Englannista, missä maahanmuuttopolitiikka on ollut päivän politiikan keskiössä palautuspolitiikan osalta sekä kuulimme Italiassa tehtävästä työstä siirtolaisten keskuudessa. Yhteenvetona kaikista keskusteluista voisi todeta, että vaikka politiikka on keskittynyt rajojen sulkemiseen meidän tehtävä kirkkoina ja eri kristillistaustaisilla järjestöillä on kohdata maahan muuttaneet ja auttaa heitä sopeutumaan ja löytämään uusi paikka uusissa yhteiskunnissa, huolimatta siitä, että politiikka keskittyy rajojen sulkemiseen. Me seisomme rinnalla ja olemme kanssakulkijoita. Tähän viittaa myös seminaarin otsikko.
Seminaarin yhteydessä julkaistiin myös kirja ”CCME at 60: A Europe protecting people more than borders”. Kirjaa voi lainata SEN:n toimistolta tai siihen voi tutustua verkossa: Celebrating 60 Years of Advocacy and Solidarity | Churches Commission for Migrants in Europe (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) .
Pääsimme tutustumaan myös evankelis-luterilaisen keskuksen ylläpitämään keskukseen Frankfurtissa, joka tuottaa pakolaistyötä kaupungin pakolaistaustaisille henkilöille heidän saatuaan oleskeluvan. Rahoitus on heilläkin pienentynyt, mutta tarjottava palvelupaketti on kattava: vahva sosiaalityö, vahva psyko-sosiaalinen tuki eli työntekijöinä sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja. Kolmen vuoden ”kotoaika” kuulostaa tutulta myös suomalaisessa kontekstissa, mutta erotuksena oli keskittyminen vahvaan psykologiseen tukeen, mielenterveystyöhön. Tämä on mielestäni oikeansuuntainen painotus, sillä tiedämme ja tiedän ammattilaisena itsekin, että vahva mielenterveydentuki on hyvä satsaus kotoutumisessa pakolaistaustaisille henkilöille.
Saksassa on olemassa edelleen myös church asylum ”kirkon turvapaikka” eli kaikilla kirkkokunnilla on ns. paikkoja/huoneita/asuntoja käytössään, minne voidaan sijoittaa turvapaikanhakija, oleskelulupaprosessia käyvä henkilö tai perhe ilman pelkoa käännytyksestä siihen saakka, että hänen prosessinsa on käsitelty loppuun. Tämä on tarkoitettu niille henkilöille, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, myös ei-kristityille. Saksassa tämä on tunnustettu ja hyväksytty käytäntö, vaikka ajoittain herättää myös kritiikkiä. Kirkot sekä viranomaiset tekevät tiiviisti yhteistyötä asian tiimoilta. Tämä on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten kirkot osallistuvat ihmisten auttamiseen silloin kun systeemiset rakenteet ja lainsäädäntö eivät siihen taivu.
CCME lähtee työstämään aihetta sisällöllisesti erillisessä Task Force-työryhmässä, jossa itsekin olen nyt jäsenenä. Aika, jossa elämme on mielenkiintoinen ja Euroopan maahanmuuttopolitiikka on muutoksessa. Tähän työhön tarvitsemme eri järjestöjä mukaan puolustamaan ihmisoikeuksia. Olemme palanneet työssä juurillemme.
Etsimme kaikki turvaa, olemme kaikki matkalla ja meillä jokaisella on velvollisuus auttaa kanssakulkijaa. Tämä on vahva viesti, jonka saan välittää seminaarista eteenpäin Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsenille ja kumppanuusjärjestöille.
Kirjoittaja Larissa Franz-Koivisto, SEN:n edustaja CCME:ssä, Caritas Suomen pääsihteeri ja projektipäällikkö Keusotessa