Tervetuloa Breathing Life – konferenssiin
Maailma on kaunis Jumalan silmissä. Kun Jumala loi maailman, hän näki, että se on hyvä ja näkökulma maailmaan on kuin kaleidoskoopissa, jossa kaunis kokonaisuus muotoutuu monista erilaisista muodoista. Me kaikki erilaiset ihmiset olemme osa tätä maailmaa ja meidän tulisi nähdä toisemme kunnioittaen. Rasismia ja oikeudenmukaisuutta käsittelevässä ekumeenisessa ja kansainvälisessä Breathing Life -konferenssissa kutsuttiin katsomaan maailmaa tällaisesta näkökulmasta. Suomen anglikaanikirkon edustajina mukana olivat Esther Kamau ja Saija Kainulainen. Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta mukana olivat Tomi Karttunen ja Laura Huovinen sekä Helsingin yliopistosta Clementine Nishimwe.
Kolmipäiväinen konferenssi alkoi 9. marraskuuta 2023 Freiburgissa Saksassa. Konferenssin kaupunki ja aloituspäivä olivat surullisella tavalla merkittäviä, sillä tasan 85 vuotta sitten vuonna 1938 kristalliyönä natsit tuhosivat kaupungin synagogan ja tuosta yöstä alkoi koko Saksassa vuosia kestänyt juutalaisten vaino. Ensimmäisenä konferenssipäivänä osallistuttiin muistohetkeen Freiburgin synagogan pohjan päälle muistomerkiksi tehdyn altaan luona ja muistettiin kaikkia heitä, joita vainottiin holokaustin aikana. Tuo vaino kohdistui myös moniin muihin marginaalisiin ryhmiin, kuten romaneihin ja seksuaalivähemmistöihin. Kansainvälisen kristittyjen ja juutalaisten neuvoston pääsihteeri Anette Adelmann kertoi, että heillä on saksalaisina vastuu oman maan historiassa niin, että ei toisteta historian virheitä. On vastuu sanoa ääneen tarkkaan se, mitä tapahtui historiassa ja mitä nyt tapahtuu. Adelmann kertoi, että 7. lokakuuta tapahtuvan Israeliin kohdistuvan hyökkäyksen jälkeen antisemitistinen vihapuhe on entisestään voimistunut ja on tärkeää, että nyt päätetään tahtoa hyvää.
Rasismin vastainen työ tulee olla kaikkien kristittyjen tavoitteena, sanoi Leslie Nathaniel konferenssin avauspuheessa. Anglikaanikirkon Euroopan hiippakunnan diakonian johtava pappi Nathaniel johtaa hiippakunnan rodullisen oikeudenmukaisuuden työryhmää ja lisäksi hän on Englannin kirkon vastaavan työryhmän jäsen. Nathaniel on ollut mukana laatimassa Euroopan hiippakunnan Breathing Life-dokumenttia,[1] joka oli yhtenä suuntaviivana konferenssin suunnittelussa. Nathaniel korosti, että johtajilla on erityisen tärkeä rooli tuoda rasismiin liittyvät ongelmat esille. PiispaRobert Innes kertoi avauspuheessaan, että kirkot Euroopassa ovat nyt heränneet näkemään rasismiin liittyviä ongelmia. Yksi käännekohta oli George Floydin Yhdysvalloissa vuonna 2020 kohtaama väkivalta, jonka jälkeen ajateltiin, että nyt on kirkkojen aika puuttua rasismiin ja sen aiheuttamaan epäoikeudenmukaisuuteen. On aika pohtia, kuinka voimme muuttaa asenteitamme. Innes tiedostaa, että kirkkoa on vaikea muuttaa yhdenvertaiseksi, mutta tästä huolimatta Englannin kirkko arkkipiispa Justin Welbyn johdolla on sitouduttu tähän työhön. Englannin kirkon rodullisen oikeudenmukaisuuden yksikönBrunel James painotti, että kulttuurin muutos on nyt meidän tehtävämme, jotta voimme luoda uudenlaisen yhdenvertaisen yhteisön. Jamesin työhön kuuluu katsoa, kuinka tähän liittyvät tavoitteet toteutuvat.
I Menneisyyden sureminen yhdessä ja toivo hyvästä
Kamppailussa rasismia vastaan tarvitaan toivoa. Globaalin kristinuskon teologi, professoriSathianathan Clarke avasi ensimmäisen päivän puheenvuorossaan evankeliumin kertomusta Johannes Kastajasta (Mark 1: 4-15), jokaeli asunnottomana yhteisön ja sivistyksen ulkopuolella marginaalissa ja jonka Jeesus kohtasi. Kertomuksen keskiössä on kaste ja puhdistavan veden läpi luotu uusi ihminen sekä uusi kastettujen yhteisö, johon liittyy eettinen vastuu ja rauhan henki sekä sovinto, oikeudenmukaisuus ja vapaus. Jumalan rakastettuina kristityillä on konkreettinen toivo Jumalan valtakunnasta. Kaste velvoittaa ja ohjaa antamaan heille, jotka tarvitsevat. Rakkaus ja oikeudenmukaisuus kulkevat käsikädessä. Clarken mukaan oikeudenmukaisuus on sitä, miltä rakkaus näyttää julkisuudessa.
Konferenssin ensimmäisen päivän otsikkona oli yhdessä sureminen, sillä on tärkeää ja rakentavaa surra yhdessä ilmiöitä, kuten rasismi, kolonialismi ja apartheid. Yhdessä sureminen on sosiaalinen tapahtuma, joka yhdistää ja se on lopulta eheyttävää. Tästä puhui erityisesti ruandalainen Clementine Nishimwe, joka tutkii pakolaisuutta teologisesta näkökulmasta Helsingin yliopistossa. Nishimwen mukaan tulisi tuoda yhteen heidät, joilla on konkreettista kokemusta ja surua rasismista. Kun kootaan tällaisia verkostoja, niin tulisi olla tietoinen siitä, että usein vähävaraisina he tarvitsevat toiminnalleen avustusta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkoasian osaston teologian ja ekumenian johtava asiantuntija Tomi Karttunen korosti ekumeenista näkökulmaa ja sitä, että rasismin vastustaminen on tärkeä yhteinen ekumeeninen tehtävä. On yhdessä työskenneltävä eriarvoisuuden vähentämiseksi ja on löydettävä piilossa olevat ongelmat. Dialogisissa suhteissa tarvitaan avoimuutta. On nähtävä yhteisöissä erilaiset kulttuurit, myös yhteisöjen pienet kulttuurit. Karttunen toi esille teologi Bonhoefferin, joka haastoi omana aikanaan ajatuksillaan luterilaisia ja myös muita kristittyjä, mutta joka maksoi tästä omalla hengellään.
Tänä päivänä rasismi ei välttämättä näytä siltä, miltä se on näyttänyt ennen, kertoi pastori Peniel Rajkumar(Global Mission, USPG). Rasismi ilmenee kontekstissa, jossa ihmiset yrittävät hyötyä.Rasismiin liittyviä rakenteita tulisi tarkastella kriittisesti. Pastori Godfrey Aderan muistutti, että hiljaisuus rasismin edessä on syntiä. Tulisi aktiivisesti osoittaa solidaarisuutta ja empatiaa. Sanoilla voidaan luoda illuusio, jolla määritellään toiset, vaikka tämä ei olisi välttämättä oikea totuus ihmisistä. Rakastavan Jumalan(Jeesuksen) todellinen toivon sanoma muuttaa suuntaa hyvään.
Puheenvuoro eheytymisestä kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa
Institute of Healing memories -traumakeskuksen perustaja ja johtaja pastori Michael Lapsley kertoi omakohtaisista kokemuksistaan Etelä-Afrikan apartheidistä. Lapseyn mukaan omien kokemuksien kertominen auttaa alkuun eheytymisessä, jossa tietoisuus ja sen pukeminen sanoiksi ovat tärkeä voimavara. Lapseyn eheytyminen alkoi omasta anteeksiannon kokemuksesta. Nyt hän organisoi eheytymisen workshopeja. Lapsey oppi jo pienenä kirjaimellisesti oman äidin sylissä istuessaan, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Hän näkee, että ihmisoikeuskysymykset ovat uskon kysymyksiä kristityille ja hän korostaa, että kristinuskossa oppi ja käytäntö liittyvät yhteen. Ihmisten tehtävänä tulisi olla Jumalan työtovereita. Lapseyn mukaan myös intersektionaalisuus tulisi huomioida ja hän toi yllättäen esille sen, että itseasiassa suurimmat ihmisten haavat ovat miesten ja naisten välillä ja tähän liittyy patriarkaalisuuden kulttuuri. Lapseyn kokemuksen mukaan esimerkiksi afrikkalaiset miehet usein oikeuttavat patriarkaalisuuden, mutta naiset eivät. Tämän tunnustaminen on alku eheytymiselle.
Rasismia vastaan on tehtävä aktiivisesti työtä ja maailmassa tapahtuu nyt positiivista liikehdintää. Kun Yhdysvalloissa järjestettiin elokuussa 2023 Black lives matter-marsseja, niin mukana ei ole koskaan nähty koskaan niin paljon valkoisia. Lapseyn mukaan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että kokemuksemme rasismista ovat erilaisia, sillä tutkitusti esimerkiksi valkoiset ja värilliset amerikkalaiset kokevat rasismin eritavoin. Lapsey myös esitti huolen siitä, että kun Etelä-Afrikassa ihmiset ovat sanoneet olevansa rasismia vastaan, niin todellisuudessa käytäntö on osoittanut toisin. Eri tunnustusten välinen uskontodialoginen yhteistyö on erityisen tärkeää, sillä kristittyjen evankeliumi haastaa rakastamaan kaikkia ja puolustamaan kärsiviä. On rikkautta, että maailmassa niin paljon erilaisia ihmisiä. Lisäksi tulisi myös kehittää sukupolvien välistä yhteistyötä ja kuunneltava ääniä yli sukupolvirajojen. Lapsey sanoi, että ”kristityn matka ei ole tulla täydelliseksi, vaan pyhäksi, kokonaiseksi Kristuksessa”.
Keskustelua kokemuksista
Piispa David Hamidinjohtamassa paneelikeskustelussa jaettiin yhteisesti kokemuksia. Monsalve-koordinaattori ( MSc Global Urban Health, lääketieteen ja yhteiskunnan keskus Freiburgin yliopistossa) Sonia Diaz toi muun muassa esille sen, että pakolaiset kohtaavat huonoa kohtelua viranomaisten kanssa asioidessa, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa tapahtuu syrjintää ja nöyryyttämistä. Pastori Bruce Bryant-Scottin mukaan oikeudenmukaisuutta tulisi edistää laajemmin rodullisen oikeudenmukaisuuden lisäksi. On tärkeää tuoda esille kysymykset taloudellisesta vallasta. Hän jatkoi, että etuoikeutetun on tiedostettava historia ja on päivitettävä sekä historian tietoa että näkökulmaa. On tuettava rasismia kohdanneita ja on liittouduttava yhdessä tekemään työtä oikeudenmukaisuuden puolesta. Kanadasta lähtöisin olevana Bryant-Scott myönsi, että hän on hyötynyt rasismista ja hän on tietoinen monista epäkohdista, joita on alkuperäisasukkaiden intiaanien parissa. Bryant-Scottin väitöskirja käsitteli alkuperäiskansojen kansanmurhaa tukevia siirtomaateologeja. Bryant-Scottin mukaan kysymystä rasismista tulisi tarkastella teologisesti, jotta voidaan tuoda ja oikeuttaa oikeudenmukaisuutta. Vastustuskyky satuttaviin kokemuksiin tulee evankeliumin ja Pyhän Hengen kautta. Bryant-Scott muistutti, että jokainen ihminen määritellään Jumalan luomaksi. Voimalauseena eheytymiseen voisi olla ”tämä on se, joka olen”jasilloin voi myös sanoa ”pysy siinä, joka olet”.
Safeguarding-tiimiä Englannin kirkon Euroopan hiippakunnassa johtava Grace Fagan-Stewartkehotti rukoilemaan yhdessä arkkipiispan kutsun mukaisesti. Hän myös pohti, että tulisiko olla erityinen safequarding-ohjelma rasismiin liittyen. Fagan-Stewartin mukaan kirkoissa tulisi huomioida erilaiset ihmiset ja tuotava suunnittelutyöryhmiin ihmiset, joilla on henkilökohtaista sanottavaa rasismista, silläheitä on mukana liian vähän. Tarvitaan antirasistista kumppanuutta monien kanssa ja ongelmista on rohkeasti puhuttava ääneen.
II Haasteena nykyisyys
Tavoitteena konferenssissa on luoda kirkko, joka konkreettisesti toivottaa kaikki tervetulleeksi ja jossa rasismille ei ole sijaa. Professori Sathianathan Clarketoi toisena konferenssipäivänä tarkasteluun kanaanilaisen naisen kertomuksen (Matt.15: 21-28). Kanaanilaisen nainen edustaa toista katsomusta, mutta kertomuksessa hän tunnistaa Jeesuksen Daavidin pojaksi ja hän edellyttää ja vaatii, että hänet kohdataan. Jeesus vastaa naisen inhimilliseen tarpeeseen, ihmisarvoon. Jeesus ei tuonut maailmaan uutta uskontoa vaan hän toi maailmaan elämän.
Armo ja anteeksianto suuntaviivoiksi rauhan tielle
On erityisen tärkeää tehdä yhdessä työtä maailman uskontojen parissa, sillä kaikkialla maailmassa on moniuskonnollisia yhteisöjä, sanoi Azza Karam puheenvuorossaan.Hän onAmsterdamin Vrijen yliopiston professori ja jäsenenäYK:n pääsihteerin multilateralismia käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa. Hän oli myös pitkään uskontojen rauhan pääsihteerinä. Tällä hetkellä maailmassa on paljon erilaisia konflikteja, joissa on aina mukana asenteita toisia kohtaan. Karamin mukaan meidän on tuotava enemmän armollisuutta yhteisöihin. Ehkä armoa tarvitsee eniten hän, joka uskoo eri tavoin kuin minä. Moninaisuus on luonnollista ja meidän tulisi oppia olemaan armollisia ainoastaan siitä syystä, että olemme erilaisia. Karamin mukaan tulisi tuoda enemmän sanomaa siitä, että jokainen ihminen on Luojan luomus. Uskontojen yhteistyö on vanhinta rauhantyötä maailmassa. Uskonnoilla on yhteisiä intressejä. Jos olemme satutettuja, niin meidän tulisi pyrkiä kääntymään anteeksiannon tielle, vaikka tämä matka olisikin pitkä.
Puheenvuoroja yhteistyöstä
Euroopan hiippakunnan maallikkojohtamisen johtaja ja Kirkkojen maailmanneuvoston uskontojen välisen vuoropuhelu- ja yhteistyöohjelman koordinaattori Clare Amos puhui kasvokkain tehtävän yhteistyön puolesta ja sen tärkeästä merkityksestä. Kun olemme läsnä toisillemme, siinä on aina olemassa myös pyhän ulottuvuus. Amos mainitsi myös KMN:n Who DoWe Say That We Are? Christian Identity in a Multi-Religious World -raportin, jonka mukaan suhteen syventäminen muihin uskontoihin voi syventää ymmärrystämme omasta uskonnosta ja tämä taas auttaa entisestään vuoropuhelussa muiden kanssa. Hampurin yliopiston matemaattisesta tiedekunnan tutkija Christian Nweze kysyi, että mikä tekee meidät yhteistyökykyisiksi ja kuinka voidaan rakentaa yhteistyötä? Joskus meidän on rakennettava silta uoman yli, jotta voimme päästä eteenpäin. Usein kuitenkin pisin matka, jonka teemme, on matka omaan sydämeen. Erityisesti heillä, joilla on kipeä historia, matka on raskas. Muutos tapahtuu, kun katsomme toista kasvoihin. Nweze haastoi näkemään toisissa eri sävyjä sen sijaan, että näkisimme vain mustan tai valkoisen.
Filippiiniläinen katolinen piispa Antonio Ablon (IFI Philippines and Chaplain St Catherine´s Stuttgart) kertoi, että hänen tuntemansa Jeesus on kaikkien ystävä ja lohduttaja. Hänelle tärkeä sanoma on se, että Jeesus tuli, jotta ihmisillä olisi elämä. Ablon kertoi, että hän yksinkertaisesti kuulee Jeesuksen äänen ja toimii. Ablonin kutsumus on hyväntekeväisyystyö. Häntä kutsutaan usein ensisijaisesti ihmisoikeusaktivistiksi, vaikka hän on pappi. Hän on joutunut ns. punaiselle listalle ja joutuu nyt tekemään tätä työtä kaukana kotoa.
Konkreettinen toivo rasismin kumoamiseksi
Piispa David Hamid johtamassa paneelikeskustelussa pohdittiin, kuinka käytännössä rasismia voidaan vähentää (Sathianathan Clarke, Sonia Diaz, Rosette Muzigo-Morrison, Patrick Schnabel, Carlton Turner). Keskustelussa tuli esille, että kirkoissa tulisi tiedostaa mihin halutaan mennä, sillä kuten pastori CarltonTurner sanoi, “Jos et tiedä mihin olet menossa, voit joutua johonkin muualla”. Tulisi antaa ihmisille konkreettista toivoa, ei siis vain ainoastaan sanomalla, että ”rukoilen puolestasi”. Ihmisen tekee kokonaiseksi se, että hän sydämessään juurtuu uskoon ja tämä auttaa ihmistä uskomaan omiin unelmiin ja etsimään rakkautta. Ihminen on luotu heijastamaan Jumalan kuvaa. On tärkeää tiedostaa, että olemme osana kokonaisuutta Jeesuksen yhdestä ruumiista. Kirkkojen tehtävä on tarjota näky, joka antaa toivoa ja tarvittavaa realismia: maailma ei ole musta tai valkoinen vaan eri sävyjen kirjo. Samalla tulisi myös tiedostaa oman toiminnan rajoitteet. Koulutuksen tärkeyttä korostettiin, sillä ihmiset eivät myönnä tai tunnista rasistisia asenteitaan. Lisäksi tarvitaan oikeudenmukaisia lakeja, jotka turvaavat oikeuden kaikille. On myös kohdattava kysymys vallasta ja on tiedostettava kolonialismin vaikutus maailmankuvaan, asenteisiin ja toimintatapoihin. Julkisen sektorin palvelut että kirkon luottamusryhmät tarvitsisivat enemmän edustajia eri vähemmistöistä.
Konferenssissa pohdittiin, kuinka kohdata moninaisuus ja kuinka kohdata konflikteissa sekä kuinka vastataan ennakkoluuloihin. Puheenvuorossaan tohtori Clare Amos kertoi, kuinka taide voi olla merkittävänä haastajana siinä, kuinka näemme maailmaa. Länsimaisessa taiteessa näkyy edelleen vahvasti se, että Raamatun maailman ihmiset ovat vaaleita, mutta tätä kuvaa on taiteen avulla myös haastettu, mikä on hyvä asia. Konferenssin nuoret osallistujat korostivat sitä, että pitäisi olla itsestään selvää, että ihonvärillä ei tulisi olla merkitystä siinä, kenet me näemme, huomioimme ja ketä me autamme. Nuorten mukaan eheytymistyö on tärkeää ja on myös tärkeää, että monenlaiset ihmiset käsittelevät tätä kysymystä rasismista ja oikeudenmukaisuudesta. Nuoret näkevät, että monikulttuurinen kristillisyys on tulevaisuutta. Nuoret tulisi ottaa mukaan keskusteluun.
III Visio tulevaisuudesta
Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu. (Gal. 3:23-29).
Kolmantena konferenssipäivänä tarkasteltiin Paavalin kirjettä galatalaisille. Professori Sathianathan Clarke toi esille lähteitä, jotka osoittivat, että galatialaiset kantoivat rasististen stereotypioiden taakkaa. Roomalaisten mukaan galatalaiset olivat villejä ja hallitsemattomia väkivaltaisia ihmisiä, ja vain roomalaisten sivistys voisi heitä kesyttää. Paavali kuitenkin todisti, että galatalaisille kuuluu perintö, joka on kaikilla muillakin Kristuksen omilla, uskon kautta ja armon läpi, joten enää ei tule alistua orjuuteen. Vapaus on lahja Kristuksessa ja Jumalan lapsen osaan kuuluu yhteys muihin perillisiin ja elämä arvokkaana Jumalan perheväessä. Clarke tuo esille esimerkkinä sen, että itseasiassa suurin osa Intian kristityistä tulee daliteista, joka on erityisen julmasti syrjitty ryhmä. Daliteille on erityisen merkityksellistä olla kuulumatta järjestelmään, joka sortaa heitä. Sen sijaan he kuuluvat kristittyjen perheeseen, jossa he saavat kokea vapauden evankeliumin lahjan tässä ajassa, sillä Jumalan valtakunta on niin maan päällä kuin myös taivaassa. Tunnustaminen, sovinto ja oikeus ovat kaikkia varten. Clarke kehotti, että aina kun on mahdollisuus, tehkäämme hyvää. Tämä konferenssi voi olla lähtökohtana parempaan.
Visiossa oikeudenmukaisuus kuuluu kaikille
Oikeudenmukaisuuden ja reiluuden teologiasta puhui professori Klaus Schäfer, joka toimii luennoitsijana Hampurin yliopistossa ja hän on ollut myös Raamatun tutkimuksen professorina Andhra Christian Theological Collegessa, Intiassa. Schäfer esitti monia kysymyksiä, kuten kuinka rasismi toimii ja näkyy sekä mikä on rasismin rooli yhteisöissä? Tärkeitä kysymyksiä ovat myös, mitä joiltakin ihmisiltä puuttuu ja ketkä yhteisössä nähdään? Monet ovat marginaalissa yhteisöissä, mutta millä kriteereillä näin on? Ketkä tekevät päätökset ja kenellä on valta? Mikä on yhteinen visiomme? Mikä on ihmisten oikeus? Oikeudenmukaisessa yhteisössä ihmisten tulisi jakaa kaikki se hyvä, mitä on, kuten materiaalinen ja henkinen hyvä, esimerkiksi tieto ja vapaus. Oikeudenmukaisuus on tärkein arvo. Kun ihminen lausuu uskontunnustuksen, niin se on hyvän elämän tunnustus. Schäferin visio on juurtunut Raamattuun ja tässä visiossa oikeudenmukaisuus on kaikkia varten. Schäferin mukaan oikeudenmukaisuus pitää sisällään kahta merkitystä, joista toinen tarkoittaa olla oikeassa ja toinen tehdä terveeksi. Jumala tuo oikeudenmukaisuuden, joka on totuudellista hyvää ja eheyttävää ja joka tulee inhimilliseen tarpeeseen. Kaikki luodut on kutsuttu mukaan visioon. Jopa susi ja lammas elävät lopulta rauhassa yhdessä.
Olemme ja elämme nyt maailmassa kontekstissa, jossa on paljon levottomuutta. Schäferin näkemyksen mukaan elämme muutoksen aikaa, joka näkyy muun muassa ilmiöissä, kuten cancel ja wokeness. Mutta kuitenkin jo Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksessa Upsalassa vuonna 1968 todettiin, että rasismi on syntiä. Nyt on herätty uudestaan ongelmaan, sillä George Floydin kohtaama rasistinen julmuus ja monet muut merkit rasismista ovat havahduttaneet ihmiset huomaamaan, että edelleen meidän on kohdattava tämä ongelma, sillä on vain yksi rotu ja se on ihmisrotu. Schäfer kertoi, että myös Saksassa on tällä hetkellä puolue, jonka ohjelma on rasistinen.
Erilaiset oikeudenmukaisuuden kysymykset kietoutuvat yhteen. Schäfer jatkoi, ettärasismi on epäoikeudenmukainen asenne monenlaisessa toiminnassa. Nyt on kohdattava kolonialismi ja sen historia uudella tavalla. Rasismia on erilaisissa rakenteissa, jotka pitävät sitä yllä. Schäfer toi myös esille sukupuolen oikeudenmukaisuuden kysymykset ja sen, että naisten syrjintään liittyy myös asenteellinen epäoikeudenmukaisuus. Lisäksi maailma tulisi nähdä kokonaisuutena, jossa luonnolla on oikeus saada oikeudenmukaisuutta. Ihmisillä on velvollisuus varjella luontoa, mutta vääränlainen asenne aiheuttaa tuhoa ympäristössä. Schäferin mukaan ihmisten on muutettava asenteita, sillä kun luonto kärsii, niin myös ihminen kärsii. Ilmastonmuutos on globaali ihmisoikeuskysymys. Tulisi nähdä ihmiset, joihin emme ole kiinnittäneet huomiota ja joita emme ole aikaisemmin nähneet tai halunneet nähdä. Schäferin mukaan emme voi tarkastella oikeudenmukaisuutta, jos emme tarkastele vallan jakautumista ja tätä tarkastelua tulee jatkaa ja tehdä Jeesuksen kanssa.
Yhteenvetoa ja pohdintaa
On tärkeää kysyä, että millaisen kirkon ja yhteisön me haluamme. Konferenssi oli ainutlaatuinen tapahtuma maailmanlaajuisesti. Se kokosi yhteen kirkkojen edustajia 31 maasta. Visioimme hyvästä elämästä, jossa vallitsee vapaus olla sitä, miksi meidät on luotu sekä osallisuus yhteyteen, jota toteutamme evankeliumin ilosanoman avulla ja rukoillen. Meidän tulisi antaa konkreettista toivoa kaikille ihmisille, mutta erityisesti heille, joilla ei ole toivoa ja heille, joita kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Käytännön keinoja tähän on olemassa. Meidän tulisi nähdä ihmiset, joita emme usein näe. Kirkon tulisi mennä katsomaan ihmisiä, jotka ovat piiloutuneet ja hävinneet yhteiskunnassa katseilta ja tuoda heidät mukaan yhteisiin suunnitelmiin ja päätöksentekoon. Kouluttaminen tietoisuuden lisäämiseksi kaikille olisi tärkeää. Kirkkojen ja yhteiskunnan johtajien rooli on merkittävä, kun viedään visiota oikeudenmukaisuudesta eteenpäin. Meidän tulee tunnustaa ja tuoda esille rasismin ja epäoikeudenmukaisten rakenteiden olemassaolo ja meidän tulee luoda ja rakentaa turvallisuuden ilmapiiriä kirkkoihimme, yhteiskuntaan, yhteisöihin, perheisiin ja lapsillemme.
Teksti ja kuvat: Saija Kainulainen, puheenjohtaja SEN Yhdenvertaisuusjaostossa, osallistui konferenssiin anglikaanikirkon edustajana
[1] https://www.europe.anglican.org/sites/default/files/2023-04/Breathing%20Life%20%20report.pdf (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) 29.11.2023
