Hyppää sisältöön
Suomen Ekumeeninen Neuvosto

Väkivallan ilmiöt ja seurakuntien työ

Väkivalta on monimuotoinen ja laajalle levinnyt ongelma, joka haastaa yhteiskuntaa monin tavoin. Väkivaltaa esiintyy kaiken ikäisten keskuudessa ja se voi ilmetä fyysisenä, sanallisena tai psykologisena väkivaltana. Väkivalta voi tapahtua kotona, kouluissa, työpaikoilla, seurakunnissa, julkisilla paikoilla ja digitaalisessa ympäristössä. Väkivallan muodot vaihtelevat pahoinpitelyistä ja ryöstöistä henkirikoksiin, seksuaaliseen-, henkiseen- ja hengelliseen väkivaltaan, kiusaamiseen ja moninaiseen netissä tapahtuvaan väkivaltaan. Erityisesti väkivallan teot nuorten keskuudessa ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana.

Mistä väkivalta kumpuaa?

Väkivallan juuret ovat monimutkaiset ja moninaiset. Siihen voivat vaikuttaa perheiden ongelmat, rasismi, päihdeongelmat, koulutusjärjestelmän haasteet, syrjäytyminen ja sosiaaliset tekijät. Myös sosiaalisenmedian ja muun median vaikutus voivat lisätä konflikteja ja väkivaltaista käyttäytymistä. Väkivalta voi johtaa vakaviin fyysisiin ja psyykkisiin vammoihin, pitkäaikaisiin seurauksiin sekä uhreille, että tekijöille. Sen yksilölliset ja yhteiskunnalliset seuraukset ovat huomattavat. Väkivalta voi johtaa vakaviin fyysisiin ja psyykkisiin vammoihin sekä pitkäaikaisiin seurauksiin uhreille ja tekijöille.

Tästä lisää: Väkivallan muodot – THL

Väkivaltaa vastaan

Väkivallan ennaltaehkäisy on tärkeä osa yhteiskunnan hyvinvointia ja turvallisuutta. Se vaatii monialaista yhteistyötä, jossa mukana ovat niin viranomaiset, varhaiskasvatus, koulut, erilaiset yhteisöt kuin yksilötkin. Aikainen tuki ja puuttuminen  voi auttaa vähentämään väkivallan riskiä. Väkivallan kierrettä voi katkaista puuttumalla kouluvaikeuksiin, perheiden pahoinvointiin, kiusaamiseen, segregaatioon (erillään pitämiseen) ja yksinäisyyteen. Palveluiden ja avun tarjoamisen on oltava reaktiivista, joustavaa ja tarvittaessa pitkäkestoista.

On tärkeää tunnistaa riskitekijät ja puuttua niihin ajoissa, jotta väkivaltaa voidaan estää ennen kuin se tapahtuu. Rasismiin ja syrjintään tulee puuttua jokapäiväisessä elämässä, myös aikuisten puheessa. Aikuisten itsereflektiotaitoihin (ennakkoluulot, stereotypiat, ajattelutaidot) tulisi kiinnittää entistä suurempi huomio. Pitkäaikainen yhteisön tuki ja turvallinen ympäristö ovat keskeisiä tekijöitä väkivallan ehkäisyssä. Jokaisella on rooli väkivallan ennaltaehkäisyssä, ja yhdessä tavoitteemme tulee olla turvallisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan luomisessa.

Tästä lisää: Väkivalta – THL

Väkivalta estää yhdenvertaisuuden
Suomen ekumeenisen neuvoston Yhdenvertaisuusjaosto pitää väkivaltaa, sen pelkoa ja eri ilmenemismuotoja yhtenä voimakkaimpana esteenä yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Eri väkivaltailmiöiden ennaltaehkäisemiseen ja niihin puuttumiseen on syytä kohdistaa mahdollisimman paljon resursseja kaikessa seurakuntien toiminnassa.
Pelon ilmapiiri: Väkivalta luo pelkoa, mikä estää ihmisiä osallistumasta toimintaan tasavertaisesti.
Syrjintä: Väkivalta voi kohdistua tiettyihin ryhmiin, lisäten syrjintää ja eriarvoisuutta.
Seuraukset: Väkivalta aiheuttaa fyysisiä ja henkisiä vammoja, jotka rajoittavat uhrien elämää.
Oikeuksien rajoittaminen: Väkivalta voi rajoittaa ihmisten perusoikeuksia, kuten turvallisuutta ja koulutusta

Vaaran paikat seurakunnissa

Hengellinen väkivalta on mm. vallan väärinkäyttöä, joka yhdistetään kovin usein eri seurakuntien toimintaan. Henkisen ja hengellisen väkivallan käsitteet limittyvät toisiinsa ja koostuvat esimerkiksi pelottelusta, syyllistämisestä, kontrolloinnista ja manipuloinnista.

Hengellinen väkivalta viittaa yksilöä vahingoittaviin toimintatapoihin, joita perustellaan hengellisistä lähtökohdista tai hengellisessä yhteisössä olemisen kautta. Seurakunnissa hengellistä väkivaltaa voi esiintyä, kun vaikutusvaltaiset henkilöt käyttävät asemaansa väärin. Tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että seurakunnan jäseniä vaaditaan noudattamaan tiettyjä uskomuksia tai käytäntöjä pelon tai syyllisyyden avulla. Lisäksi hengellistä väkivaltaa voi tapahtua, kun yksilöiden henkilökohtaisia rajoja rikotaan tai heidän yksityisyyttään (henkistä, fyysistä tai seksuaalista) ei kunnioiteta hengellisten perustelujen varjolla. Myös seurakunnan sisäiset konfliktit ja valtasuhteet voivat johtaa monenlaisiin väkivaltaisiin tilanteisiin. Väkivalta voi uskonnollissa yhteisöissä olla myös manipulointia, painostamista, pelottelua, syyllistämistä, kontrollointia ja sosiaalista eristämistä.

Tästä lisää: Uskontojen uhrien tuki

Seurakunnat väkivallan vähentäjinä

Monet tahot, kuten koulut, perheet, viranomaiset, seurakunnat ja järjestöt, työskentelevät väkivallan ehkäisemiseksi. Ennaltaehkäisyn painopiste on turvallisten yhteisöjen luomisessa, yksilön tuessa ja sosiaalisten- ja tunnetaitojen kehittämisessä sekä riskitekijöiden tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa.

Seurakunnilla on tärkeä rooli kaiken ikäisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Seurakunnat voivat tarjota pitkäaikaisen turvallisen yhteisön, monenlaisia turvallisia tiloja ja tukipalveluita väkivallan uhreille ja tekijöille. Ne voivat myös järjestää koulutusta ja tiedotusta väkivallan ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi. Tärkeää on myös, että seurakuntayhteisöt jatkuvasti toteuttavat oman toimintansa läpinäkyvää seurantaa ja itsearviointia erilaisen häiriökäyttäytymisen ennaltaehkäisyksi ja siihen puuttumiseksi.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto on laatimassa Turvallisemman tilan periaatteita, joiden tavoitteena on, että jokainen voi tuntea olonsa tervetulleeksi ja arvostetuksi. Turvallisemman tilan periaatteiden tavoitteena on tarjota mahdollisuus mukana olemiseen myös heille, jonka identiteettiä tai omaa elämää erimielisyydet koskevat. Ne pyrkivät ilmaisemaan jatkuvaa kehittymistä kohti turvallisempaa tilaa: vaikka tiedostamme, ettemme voi taata täydellistä turvallisuutta, sitoudumme aktiiviseen työhön ja jatkuvaan parantamiseen ottaen huomioon erilaiset tarpeet ja haasteet.

Uskontodialogin ja hyvän katsomus- ja uskontolukutaidon merkitys väkivallan ja radikalisoitumisen ehkäisyssä

Uskontodialogi ja hyvä katsomus- ja uskontolukutaito ovat keskeisiä välineitä väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin (ääriajattelu tai aatteellisten ääriainesten ajattelu ja toiminta) ehkäisyssä. Uskontodialogi tuo yhteen eri uskontojen edustajat ja yhteisöt, mikä auttaa purkamaan ennakkoluuloja ja lisäämään keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta. Tämä dialogi voi myös tuoda esiin yhteisiä arvoja ja tavoitteita, jotka edistävät rauhaa ja yhteiskunnallista vakautta.

Tästä lisää: Dialogikasvatus — Materiaalia ja tietoa kasvatuksen tueksi (katsomusdialogi.fi)

Opetussuunnitelmissa puhutaan katsomusmyönteisyydestä, että meidän tulee osoittaa mielenkiintoa uskontoja ja katsomuksia kohtaan. Kun lapsi, ja perhe ja nuori tulee myönteisessä mielessä tunnustetuksi ja tunnistetuksi, hänellä kasvaa myös luottamus yhteisöä ja aikuisia kohtaan.

Hyvä uskontolukutaito auttaa tunnistamaan ja torjumaan uskonnollisten tekstien ja oppien väärinkäyttöä, joka voi johtaa ekstremistisiin tulkintoihin. Uskontolukutaito edistää kriittistä ajattelua ja medialukutaitoa, mikä on tärkeää erityisesti nuorten keskuudessa, jotta he voivat tunnistaa ja vastustaa radikalisoitumisen houkutuksia. Yhteistyö eri uskontojen välillä ja uskontolukutaidon edistäminen voivat myös vähentää segregaatiota ja lisätä osallisuutta yhteiskunnassa.

Tästä lisää: Katsomustietoisuus opetuksessa ja oppimisessa | Opetushallitus (oph.fi)

Konkreettisia ideoita väkivaltailmiöön puuttumiseen

> Yhteisymmärrysviikko kokoaa joka vuosi helmikuun alussa uskonnollisia yhteisöjä eri puolilla Suomea ja maailmaa toimimaan yhdessä. Voisiko väkivaltaan puuttuminen olla entistä vahvempana sisältönä viikolla?

> Uskonnollisten yhteisöjen yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa on tärkeä pinta, joissa lapset tutustuvat erilaisiin tapoihin jäsentää todellisuuksia. Miten vielä vahvistaisimme katsomusdialogia?

> Erilaiset kertomusvarannot ja viisausperinteet tarjoavat lapsille työkaluja etsiä suhdetta ihmiseen, lähiympäristön tapahtumiin, mahdollisimman laaja kertomusvaranto mahdollistaa katsomuksellisen identiteetin rakentumisen (Raili Keränen-Pantsu, väitöskirja). Keksisimmekö uusia välineitä tähän?

Väkivalta Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien nuorisotyössä

Nuorisoväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ilmiö ja myös seurakuntien nuorisotyöllä voi olla tärkeä rooli nuorten väkivallan kitkemisessä, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Kesällä 2023 tehtiin kysely Suomen evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyötä tekeville väkivaltateemasta. Kyselyyn vastasi 70 kirkossa nuorisotyötä tekevää. Vastaajista 92% oli kohdannut työssään väkivaltateeman viimeisen kahden vuoden aikana. Työntekijät kertoivat myös:

  • Kohdanneensa väkivallan uhkaa nuoren vanhemmalta.
  • Nuorten huolesta toisten nuorten aggressiiviseen käytökseen (kielenkäyttö, kiroilu, pahan puhuminen selän takana)
  • Nuorten välisen väkivallan pohdituttanut työyhteisön sisällä.
  • Tekevänsä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa väkivallan vähentämiseksi.
  • Moniammatillisen nuorisotyön työryhmän tutkineen alueen väkivallan syitä, ilmiöitä ja tekoja.
  • Työntekijät ovat kohdanneet nuorten välistä väkivaltaa rippileireillä.

Seurakunnassa nuorisotyötä tekevät toivovat laaja-alaisesti monen tasoista tukea väkivaltateeman käsittelyyn. Myös tosiasioiden tunnustamista ja selkeitä toimintaohjeita kaivattiin. Kyselyn perusteella seurakunnan työntekijät näkevät nuorisoväkivallan vakavana huolenaiheena ja korostavat tarvetta koulutukselle, yhteistyölle, tiedon keräämiselle ja avoimelle keskustelulle nuorten kanssa tämän ongelman ratkaisemiseksi. Moniammatillinen lähestymistapa ja aikuisten vastuu somessa ovat myös tärkeitä näkökulmia nuorisoväkivallan ehkäisyssä.

Tästä lisää: Kirkonkello

Kirjallisuutta ja Linkkejä

Ville Kämäräinen
Ulkopuolisuuden ehkäisyn asiantuntija (ev. lut. Kirkkohallitus), Yhdenvertaisuusjaoston jäsen

Jaa somessa: