Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon. (Matt. 3:15)
Tekstit
1. Sam. 1:1–20 Hannan luottamus ja kärsivällinen odotus.
Ps. 40 Kärsivällinen Herran odottaminen.
Hepr. 11:32–34 Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta.
Matt. 3:13-17 Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.
Meditaatio
Voittaminen yhdistetään usein välittömästi saavutettuun voittoon. Jokaiselle on tuttu menestyksen maku, kun vaikean kamppailun jälkeen sataa onnitteluja, tunnustusta ja jopa kunnianosoituksia. Sellaisella riemullisella hetkellä tuskin kukaan tajuaa, että kristilliseltä kannalta katsottuna voittaminen on pitkällinen muodonmuutoksen ja kirkastumisen tapahtumaketju. Kirkastavan voiton sisäistäminen opettaa meille, että se tapahtuu Jumalan ajalla, ei meidän, kutsuen meitä kärsivälliseen luottamukseen ja syvään toivoon Jumalassa.
Hanna ilmensi sellaista kärsivällistä luottamusta ja toivoa. Odotettuaan vuosikausia, että tulisi raskaaksi, hän rukoili Jumalalta lasta silläkin uhalla, että pyhäkön ovenpielessä istunut pappi erehtyi luulemaan hänen itkuista rukoustaan juopumukseksi. Kun Eeli vakuutti Hannalle, että Jumala vastaisi hänen rukoukseensa, hän yksinkertaisesti luotti ja odotti eikä ollut enää surullinen. Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan, jolle antoi nimeksi Samuel. Tässä suuri voitto ei ole kansakuntien tai armeijoiden voitto vaan välähdys yksityisestä ja henkilökohtaisesta kamppailusta. Lopulta Hannan luottamus ja toivo eivät johda vain hänen omaansa vaan hänen kansansa muodonmuutokseen. Jumala puuttui kansan kohtaloon Samuel-pojan kautta.
Psalmista kaikuu Hannan kärsivällinen Herran odotus toisenlaisen kamppailun keskellä. Psalminkirjoittajakin kaipasi vapautusta tilanteesta, joka jää meille tuntemattomaksi, mutta josta vihjaistaan puhumalla ”syvästä kuopasta, upottavasta liejusta”. Hän antaa kiitoksen siitä, että Jumala on saanut aikaan muutoksen hänen häpeässään ja hämmennyksessään, ja hän luottaa edelleen Jumalan järkähtämättömään rakkauteen.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistelee Abrahamin kaltaisten ihmisten (6:15) ja muiden sellaisten kärsivällisyyttä, jotka pystyivät olemaan voittoisia siksi, että uskoivat ja luottivat Jumalaan. Sen tajuaminen, että Jumala puuttuu ihmisen kohtaloon ja astuu siihen sisälle, poistaa kiusauksen olla voittoisa inhimillisessä mielessä.
Evankeliumissa Jeesuksen kasteen hetkellä taivaasta kuulunut ääni Tämä on minun rakas Poikani näyttää olevan hänen messiaanisen tehtävänsä välittömän menestyksen takaaja. Vastustaessaan pahaa Jeesus ei kuitenkaan lankea kiusaukseen johdattaa Jumalan valtakuntaan viipymättä, vaan paljastaa oman elämänsä ja julistuksensa kautta kärsivällisesti, mitä Jumalan valtakunnan elämä merkitsee; se johtaa hänen kuolemaansa ristillä. Vaikka Jumalan valtakunta ylösnousemuksessa murtautuu ratkaisevalla tavalla esiin, se ei ole vielä toteutunut koko täyteydessään. Lopullinen voitto toteutuu vasta Herran toisessa tulemisessa. Niinpä odotamme kärsivällisessä toivossa ja luottamuksessa huutaen ”Tule, Herra Jeesus.”
Kaipuumme kirkon näkyvään ykseyteen vaatii sekin kärsivällistä ja luottavaista odottamista. Rukouksemme kristittyjen ykseyden puolesta on kuin Hannan ja psalminkirjoittajan rukous. Työmme kristittyjen ykseyden puolesta on samanlaista kuin Heprealaiskirjeeseen taltioidut teot. Kärsivällisen odottamisen asenteemme ei ole neuvottomuuden tai toimettomuuden asenne, vaan syvää luottamusta siihen, että kirkon ykseys on Jumalan lahja, ei meidän saavutuksemme. Sellainen kärsivällinen odottaminen, rukoileminen ja luottamus muuttavat meitä ja valmistavat meitä kirkon näkyvään ykseyteen – ei meidän suunnitelmiemme mukaiseen – vaan sellaiseen kuin Jumala sen antaa.
Rukous
Uskollinen Jumala, sinä olet uskollinen sanallesi kaikkina aikakausina. Olkoon meillä, niin kuin Jeesuksella, kärsivällisyyttä ja luottamusta järkähtämättömään rakkauteesi. Valaise meitä Pyhällä Hengelläsi, jotta emme peittäisi oikeudenmukaisuutesi täyteyttä omilla hätiköidyillä tuomioillamme, vaan pikemminkin havaitsisimme viisautesi ja rakkautesi kaikissa asioissa; sinun, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Kysymyksiä pohdittaviksi
1. Missä elämämme tilanteissa meidän tulisi luottaa enemmän Jumalan lupauksiin?
2. Millä kirkon elämän alueilla kiusaus toimia hätiköidysti uhkaa erityisesti?
3. Missä tilanteissa kristittyjen tulisi odottaa, ja milloin toimia yhdessä?