Vuoden 2011 rukouspäiväjulistus nostaa keskiöön yhteisöllisyyden ja kohtaamisen. Yhteisön jäsenyys avaa mahdollisuuden uudistumiseen ja maailman muuttamiseen. Tekstissä viitataan myös vuonna 2011 vietettävään EU:n vapaaehtoistoiminnan vuoteen. Vapaaehtoistoiminta, joka tapahtuu avun tarpeessa olevien hyväksi, rakentaa yhteistä hyvinvointia.
Tasavallan presidentin 15.11.2010 allekirjoittama vuoden 2011 rukouspäiväjulistus tukee kirkkojen yhteistoimintaa ja niitä ekumeenisia teemoja, joita ekumeeninen rukousviikko ja ekumeeninen vastuuviikko nostavat esiin. Ekumeeninen rukousviikko on maailmanlaajuinen ilmiö, ja sitoo maamme kristittyjä globaaliin hengellisyyteen. Vastuuviikko taas nostaa pohdittavaksi globaalin etiikan konkreettisia haasteita.
Rukouspäiväjulistuksen sisältö ja kahden rukouspäivän raamatuntekstit on valmisteltu yhteistyössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston ja Tasavallan presidentin kanslian kesken. SEN:n hallituksen asettamassa rukouspäivätyöryhmässä evankelis-luterilaista kirkkoa edustavat lääninrovasti Arja Karppinen ja johtaja Kai Vahtola, ortodoksista kirkkoa isä Teo Merras ja Suomen vapaakristillistä neuvostoa rehtori Taina Karhu. Pääsihteeri Heikki Huttunen toimii työryhmän sihteerinä.
Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä vuonna 2011
Kaikki oli heille yhteistä. (Ap.t.2)
Yhteisöllisyys on keskeistä siinä kuvassa, jonka Uusi testamentti antaa varhaisten kristittyjen elämästä. (Ap.t. 2:42–47) Yhteisöllisyyteen liittyy läheisesti ihmisten välinen kohtaaminen.
Kohtaamisen ja yhteisön jäsenyyden tuloksena avautuu mahdollisuus uudistua, muuttua ja muuttaa maailmaa. Vaikutukset heijastuvat ympäröivään yhteisöön, yhteiskuntaan ja maailmaan. Oikea kohtaaminen käsittää lähimmäisen myös oman yhteisön, kulttuurin ja uskonnon ulkopuolella. Se haastaa pysähtymään ihmisen kohdalla ja antaa rohkeutta etsiä lähimmäisen hyvää. Yhteisöllisyydestä ja kohtaamisesta syntyy innoitus ja hengen palo, joka näkyy vastuuna lähimmäisestä ja yhteiskunnasta.
Usko Jumalaan luojana sisältää ajatuksen kaikkien luotujen välisestä yhteydestä. Jumala on elämän lähde, ja kaikessa elämässä on yhteys Luojaan. Raamatun ilmoitus kertoo, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia, veljiä ja sisaria keskenään. Elämän tarkoitus on löytää yhteys Luojaan, jolloin avautuu luomakunnan ykseys ja kumppanuus ihmisten kesken.
Kaste on kristityille portti yhteyteen. Se nähdään kutsuna, joka ottaa tulijan vastaan yhteisöön sellaisena kuin hän on. Tapahtuu kohtaaminen, joka merkitsee valintaa hyvän puolesta, avoimuuden ja yhteyden puolesta.
Helluntain tapahtuma (Ap.t. 2:1–11) kertoo kohtaamisesta toisella tavalla. Jokainen kuulee apos-
tolien julistavan evankeliumia omalla kielellään.
Se on elämää muuttava kokemus, koska se kutsuu Jumalan yhteyteen kaikkia erilaisia ihmisiä.
Yhteen kokoontuminen leivän murtamista ja jakamista varten pyhässä ehtoollisessa on kristinuskon yhteisen opetuksen mukaan kirkon perusolemus. Se on merkki yhteydestä ja esikuva jakamisesta, jossa kullekin annetaan hänen tarpeensa mukaan.
Alkukirkon yhteisöllisyys on nähty mallina ihmisten aidosta ja ihanteellisesta yhteiskunnasta. Kristillisestä näkökulmasta jokaisella yhteisön jäsenellä on oikeus ja velvollisuus toimia kaikkien hyväksi.
Vapaaehtoistoiminta seurakunnassa antaa mahdollisuuden toteuttaa kristityn palvelutehtävää, ja se muodostuu osaksi hengellistä elämää ja ihmisenä kasvamista. Kirkon jäsenyyden tulee johtaa aktiiviseen kansalaisuuteen kotikaupungissa ja yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminta, joka tapahtuu avun tarpeessa olevien hyväksi, rakentaa yhteistä hyvinvointia.
Inhimillinen kohtelu ja huolenpito, joka kohdistuu kotimaisiin ja tänne muualta tulleisiin lähimmäisiin, vahvistaa kaikkien ihmisyyttä. Turvaa tarvitsevat etenkin pakolaiset, vainojen uhrit, kerjäläiset, sosiaalituen väliinputoajat, yksinäiset vanhukset ja heitteille jätetyt lapset. He haastavat meitä rakentamaan yhteisöä, joka huomioi kaikki jäsenensä ja jossa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä.
Helsingissä 15. marraskuuta 2010
Tasavallan presidentti
Tarja Halonen