Mikä kirkko on kristillinen ja kuka on kristitty? Käytämme Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa jäsen- ja tarkkailijakirkosta termiä kirkko tai kristillinen yhteisö.
Käsite kirkko on Uuden testamentin kreikaksi ekklisia, kutsuttujen ja kutsuun vastanneitten yhteisö. Suomenkielisen sanan kirkko taustalla on muinaisruotsin kirkia (nykyruotsin kyrka), joka juontuu kreikan sanasta kyriaki, suomeksi: Herralle kuuluva. Alun perin se tarkoittaa jokaista jumalanpalvelusyhteisöä, leivän murtamiseen kokoontuvaa seurakuntaa.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston jäsenkirkoiksi tai tarkkailijakirkoiksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.
SEN:n säännöt pohjautuvat tältä osin ekumeeniseen baasikseen eli perustaan, joka tässä muodossa vahvistettiin Kirkkojen Maailmanneuvoston kolmannessa yleiskokouksessa New Delhissä 1961 ja joka on yleisesti kristillisen kirkon määritelmä eri ekumeenisten elinten peruskirjoissa.
Teologisesti olisi perusteltua, että sanaa kirkko käytettäisiin vain kristinuskon perusteisiin sitoutuneista yhdyskunnista. Sekaannusta ja ongelmia aiheutuu kuitenkin siitä, että sitä käytetään eräiden yhteisöjen itsensä tai yleisön taholta myös sellaisista yhteisöistä, joita ei teologisesti katsottuna voida pitää kristillisinä.
Kristillisillä kirkoilla ei tarkkaan ottaen ole yhteistä uskontunnustuksen tekstiä. Ortodoksiset ja orientaalis-ortodoksiset kirkot pitäytyvät Nikean-Konstantinopolin tunnustuksen alkuperäiseen muotoon, joka vahvistettiin vanhempien kastetunnustusten pohjalta kahdessa ensimmäisessä ekumeenisessa synodissa eli konsiilissa.
Roomalaiskatolinen traditio lisää siihen Filioque-viittauksen ja käyttää sen ohella kastetunnustuksena ns. Apostolista uskontunnustusta.
Luterilaisen teologian mukaan kristinuskon perusteet sisältyvät kolmeen ekumeeniseen uskontunnustukseen, jotka ovat mainitut Nikean-Konstantinopolin tunnustus, Apostolinen uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus.
Vapaan kristillisyyden piirissä metodistit liittyvät läheisimmin vanhaan traditioon ja käyttävät Apostolista uskontunnustusta. Baptistit korostavat henkilökohtaista vapautta uskon määrittelyssä, mutta useiden yhdyskuntien peruskirjoissa mainitaan Apostolinen uskontunnustus. Helluntaiherätys ottaa periaatteessa etäisyyttä uskontunnustusteksteistä, mutta Uuden testamentin eri tunnustukset ovat käytössä, eikä tradition tunnustuksissa nähdä sisällöllistä ongelmaa.
Eri kirkkojen piirissä ja ekumeenisissa yhteyksissä on myös laadittu uusia tunnustuksia, jotka eivät syrjäytä klassisia tekstejä, vaan ilmaisevat kristinuskon ydintä ajankohtaisissa/uusissa konteksteissa. On myös laadittu uudenlaisia konteksteja. Näkemysten laajasta kirjosta ja monipolvisesta historiasta huolimatta kysymys kristillisen uskon tunnustamisesta ja sen sanamuodosta ei ole merkittävä ekumeeninen ongelma.
Ekumeenisen baasis, joka sisältää Kristus-tunnustuksen ja Kolminaisuus-tunnustuksen, nähdään riittäväksi pohjaksi kristittyjen ykseyspyrkimyksille. Kirkkojen välinen yksimielisyys on tässä suhteessa paljon suurempi kuin mitä teologian kielellä on toistaiseksi kyetty yhdessä ilmaisemaan.
SEN:n piirissä käytetty termi kirkot ja kristilliset yhteisöt sulkee piiriinsä kristilliset kirkko- ja yhdyskunnat sekä myös sellaiset kristilliset tunnustuskunnat, jotka eivät ole rekisteröityneet uskonnollisiksi yhdyskunniksi, vaan jotka toimivat yhdistys- tai säätiölain puitteissa. Yksi SEN:n jäsenkirkoista, Pelastusarmeija, on rekisteröitynyt säätiöksi. Maamme helluntaiseurakunnissa on edelleenkin rukoushuoneyhdistyksiä, jotka eivät kuulu Suomen Helluntaikirkkoon.
Vuonna 2002 rekisteröitiin Suomen Helluntaikirkko -niminen uskonnollinen yhdyskunta. Suomen Helluntaikirkko liittyi Suomen Ekumeenisen Neuvoston tarkkailijakirkoksi 20.4.2009. Finlands svenska pingstmission (ruotsinkielinen helluntaikirkko) on liittynyt tarkkailijaksi jo vuonna 2001.
Kristilliset kirkot ja uskontokunnat Suomessa
Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispainkokous on suosituksenaan tuomiokapituleille esittänyt ne uskontokunnat Suomessa, joita se pitää kristillisinä uskontokuntina ja joiden jäsenet voidaan vihkiä avioliittoon kirkollisesti Suomen ev.lut. kirkon jäsenen kanssa. Suositukset on annettu piispainkokouksen istunnoissa. Pöytäkirjanotteita: Kristillisen kirkon ja uskontokunnan määritteleminen ( 29.5.2019 § 9) ja Suositus Nikean uskontunnustuksen ekumeenisen sanamuodon käytöstä (29.5.2019)
Suosituksen mukaan kristillisiä uskontokuntia ovat:
Suomen ortodoksinen kirkko
Finlands Svenska Adventkyrka
Finlands svenska baptistsamfund
Finlands svenska metodistkyrka
Missionskyrkan i Finland
Katolinen kirkko Suomessa
Kristillisten Tekojen kirkko
Luterilainen Sanan yhdyskunta
Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta
Suomen Adventtikirkko
Suomen Anglikaaninen kirkko
Suomen helluntaikirkko
Suomen baptistiyhdyskunta
Suomen Metodistikirkko
Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko
Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto
Suomen Vapaakirkko
Yksityinen kreikkalais-katolinen yhdyskunta Viipurissa (uusi nimi: Ortodoksinen Pokrovan seurakunta)