Noin 1740 toimi Skotlannissa helluntailiike, jolla oli yhteyksiä Pohjois-Amerikkaan. Tämän liikkeen julistukseen kuului rukous kaikkien kirkkojen puolesta ja niiden kanssa. Kun ekumeenisen rukousviikon historiaa tarkastellaan, mainitaan tämä ensimmäisenä virikkeenä. Siitä virikkeet jatkuvat. Vuotta 1908 pidetään nykymuotoisen ekumeenisen rukousviikon alkuna.
1820
Pastori James Haldane Stewart julkaisi kirjan kristittyjen yhteydestä, Hints for the General Union of Christians for the Outpouring of the Spirit.
1840
Isä Ignatius Spencer, katoliseksi kääntynyt pappi, ehdotti ykseyden rukousliittoa, Union of Prayer for Unity.
1867
Anglikaanisten piispojen ensimmäinen Lambeth-konferenssi Lontoossa korosti päätöslauselmiensa esipuheessa rukousta ykseyden puolesta.
1894
Paavi Leo XIII rohkaisi viettämään helluntain aikaan rukousoktaavia ykseyden puolesta.
1900
Englannin kirkon pappi Spencer Jones piti apostoli Pietarin muistopäivänä (silloin 18.1.) saarnan, jonka hän julkaisi myöhemmin nimellä England and the Holy See: An Essay towards Reunion. Kirja edusti selkeästi Englannin kirkossa vallitsevaa korkeakirkollista ajattelua, joka etsi läheisempää yhteyttä katoliseen kirkkoon. Jonesin teos herätti runsaasti mielenkiintoa ja se käännettiin useille Euroopan kielille.
Spencer Jonesin ajatukset herättivät myös amerikkalaisen episkopaalisen papin, Paul James Wattsoinn, joka toimitti Yhdysvalloisssa lehteä The Lamp. Wattson itse siirtyi myöhemmin katoliseen kirkkoon.
1907
Sepencer Jones teki esityksen, että apostoli Pietarin muistopäivää, joka silloin oli 18. tammikuuta, vietettäisiin joka vuosi päivänä, jolloin keskityttäisiin julistamaan kirkon ykseydestä katolisen kirkon yhteydessä.
Paul Wattson kehitti ajatusta edelleen: kahdeksan päivän ajan, 18.-25. tammikuuta, rukoillaan kristittyjen yhdistymisen puolesta. Tammikuun 25. päivä on katolisessa liturgisessa kalenterissa apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivä.
1908
Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietettiin ensimmäistä kertaa.
1909
Rukousviikko sai paavi Pius X:n virallisen siunauksen. Myöhemmin paavi Benedictus XV kehotti sen viettämiseen koko katolisessa kirkossa. Viikkoa alettiin näin viettää katolisessa kirkossa ja eräissä anglikaanisissa seurakunnissa.
1926
Faith and Order –liike alkoi julkaista ehdotuksia kristittyjen ykseyden rukousviikon viettämiseksi, Suggestions for an Octave of Prayer for Christian Unity.
1935
Ranskan katolisen Lyonin arkkihiippakunnan isä, myöhemmin monsignore Paul Couturier (1881-1953) innosti rukousviikon viettoon tavalla, jossa kenenkään ei tarvitse luopua omasta perinteestään. Ajatuksensa hän esitti muun muassa teoksessaa Pour l´Unité des Chrétiens. Arkkipiispansa tukemana hän innosti rukousviikon viettoon, jotta ”Herramme antaisi kirkolleen maan päällä sen rauhan ja ykseyden, jotka olivat hänen mielessään ja hänen tarkoituksensa kun hän rukoili kärsimyksensä edellä, että he kaikki olisivat yhtä”. Tälle perusajatukselle rakentunut rukousviikon vietto sai nopeasti kannatusta kaikissa merkittävissä kirkkokunnissa. Isä Paul Couturier loi rukousviikkoliikkeen.
1941
Faith and Order -liike alkoi kehottaa kirkkoja viettämään yhteistä rukousviikkoa juuri edellä mainitun rukousviikon muodossa.
1958
Unité Chrétienne, Lyon, ja Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komissio aloittivat yhdessä valmistaa aineistoa Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa varten.
1964
Paavi Paavali VI ja Patriarkka Athenagoras I rukoilivat yhdessä Jeesuksen rukouksen ”että he olisivat yhtä” (Johannes 17)
Vatikaanin II kirkolliskokouksenDekreetti ekumeniasta korostaa, että rukous on ekumeenisen liikkeen sielu ja kehottaa viettämään rukousviikkoa.
1966
Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komissio ja Katolisen kirkon kristittyjen ykseyden edistämisen sihteeristö (nykyisin neuvosto) aloittivat yhdessä rukousviikon aineiston valmistelun.
1968
Edellä mainittujen tahojen yhteisesti valmistelma rukousviikon aineisto julkaistaan.
1975
Aineisto ilmestyy ensimmäistä kertaa paikallisen työryhmän ehdotuksen perusteella. KMN ja Katolisen kirkon kristittyjen ykseyden edistämisen neuvosto valmistelevat edelleen yhdessä aineiston.
2005
Aineisto ilmestyi englanninkielisenä yllä mainittujen tahojen yhteisenä julkaisuna. Aikaisemmin se on ilmestynyt kahtena julkaisuna, vaikka sisältö on ollut sama. Pieni, mutta tärkeä askel yhteisellä tiellä kohti Kristuksen kirkon ykseyttä, kirjoittavat aineiston esipuheessa piispa Brian Farrell, Katolisen kirkon kristittyjen ykseyden edistämisen neuvostosta ja pääsihteeri Samuel Kobia, KMN:sta.
Rukousviikko Suomessa
Maassamme rukousviikkoa on alettu viettää 1940-1950-lukujen taitteessa pienessä piirissä Helsingin Pohjoisessa ruotsalaisessa seurakunnassa (Norra svenska församlingen). Suomen Yleiskirkollisen Toimikunnan (Suomen ekumeenisen neuvoston edeltäjä) Faith and Order -jaosto julkaisi jo 1950-luvulla suomeksi Kristillisen yhteyden rukousviikon aineistoa.
1963
Myllyjärven ekumeenisen keskuksen lehdessä Palava pensas esiteltiin rukousviikkoa. Katoliset isät Robert de Caluwé ja Theodor Rohner innostivat rukousviikon viettoon.
Ortodoksi-isä Johannes Karhusaari järjesti rukousviikon tilaisuuden Järvenpäässä Seurakuntaopistolla ja kirjoitti siitä opiston lehteen Yhteys (1/1963).
1964
Rukousviikkoa vietettiin Helsingissä ja tapahtumat keskittyivät Helsingin Vanhankirkon seurakuntaan, joka tästä eteenpäin usean vuoden ajan näytteli tärkeätä osaa rukousviikon tilaisuuksien järjestämisessä. Kristittyjen ykseyden rukousviikon säännöllisen suomalaisen viettämisen katsotaan alkaneen tästä vuodesta.
1965
Helsingin lisäksi rukousviikkoa vietettiin myös Jyväskylässä ja seuraavina vuosina yhä laajemmin eri puolilla Suomea. Isä Johannes Karhusaari oli myös Jyväskylän järjestelyissä aktiivinen. Luterilaisessa, katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa oli kussakin rukoushetket. Keskusseurakuntatalossa oli viikon päätteeksi juhla, jossa Karhusaaren lisäksi puhuivat isä Martti Voutilainen, isä Johannes Suhola ja professori Martti Haavio. Ortodoksisen kirkon kuoro lauloi Feodor Iltolan johdolla.
1966
Vasta perustettu Suomen Ekumeeninen Seura (henkilöjäsenyyteen perustuva ekumeeninen yhdistys) ja Suomen ekumeeninen neuvosto ottivat yhdessä hoitaakseen rukousviikon aineiston toimittamisen suomeksi.
1979
Suomen ekumeeninen neuvosto suomensi ja toimitti rukousviikon aineiston. Neuvoston vuonna 1975 perustetulla Paikallisen yhteyden jaostolla oli jo silloin toimittamisessa tärkeä osa. Ekumeenisen Seuran toiminta oli päättynyt joulukuussa 1978.
1988-1994
SEN julkaisi rukousviikon aineiston sekä suomeksi että ruotsiksi. 1995 alkaen palattiin aikaisempaan käytäntöön ja ruotsinkielisenä aineistona Suomessa käytetään Ruotsin kristittyjen neuvoston toimittamaa aineistoa.
1990
Maamme hallituksen määräämistä neljästä rukouspäivästä ensimmäinen sijoitettiin pysyvästi Kristittyjen ykseyden rukousviikolle.
2004
Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa on vietetty säännöllisesti maassamme 40 vuotta. Rukousviikon suomalaisen vieton 40-vuotisjuhlan merkeissä kokoonnuttiin Helsingin Vanhaan kirkkoon 18.1. ekumeeniseen rukouspalvelukseen. Se lähetettiin Yle Radio 1:n välityksellä.
Edellisenä vuonna rukouspäiväkäytäntö muuttui niin, että rukouspäivien valmistelu siirtyi SEN:lle. Vuonna 2003 päätettiin, ettei valtiovalta enää valmistele rukouspäiviä, eikä rukouspäiväjulistus enää ilmesty säädöskokoelmassa. Julistuksen allekirjoittaminen ei enää kuulu tasavallan presidentin virkatehtäviin. Vuoden 2004 rukouspäiväjulistuksen allekirjoitti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hän halusi jatkaa vuosisatoja vanhaa perinnettä.
2008
Rukouspäiviä alettiin viettää kalendaarisesti eli aina 18.1. Kristittyjen ykseyden rukouspäivää ja aina 24.10. Rauhan ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää.
2014
Ekumeenista rukousviikkoa oli Suomessa säännöllisesti vietetty 50 vuotta. Ykseyden juhlaa vietettiin ekumeenisella vaelluksella Helsingissä. Vaellus alkoi Pyhän Kolminaisuuden kirkosta, kulki Studium Catholicumin kappelin kautta Adventtikirkkoon ja sieltä Vanhaan kirkkoon. Ekumeenisessa iltakirkossa juhlistettiin yhteistä rukoustaivalta. Radiointi Yle Radio 1.
2018
Nykymuotoisen ekumeenisen rukousviikon vieton aloittamisesta tuli kuluneeksi 110 vuotta.