Luomakunnan aika (Season of Creation tai Time for Creation) on kansainvälinen ekumeeninen aloite kirkkojen rukousjaksosta luomakunnan ja sen varjelemisen puolesta. Ajankohdaksi on vakiintunut 1.9.–4.10. Se perustuu ortodoksisen kirkkovuoden luomakunnan päivään 1.9. ja läntisen kirkkovuoden Franciscus Assisilaisen muistopäivään 4.10. Vuonna 2024 Luomakunnan aikaa vietetään teemalla Toivoa ja toimia Luomakunnan kanssa.
Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Demetrios I julisti vuonna 1989 itäisen kirkkovuoden alun eli indiktion päivän 1.9. rukouspäiväksi luomakunnan puolesta. Syyskuun ensimmäistä päivää on 2015 alkaen vietetty myös katolisessa kirkossa Luomakunnan rukouspäivänä.
Maailmanlaajuinen luomakunnan rukouspäivä antaa kristityille mahdollisuuden uudistaa kutsumuksensa luomakunnan varjelemiseen.
Läntisessä kirkkovuodessa vietetään 4.10. pyhän Franciscuksen muistoa. Hänet tunnetaan eläinten ja kasvien lähellä eläneenä rukoilijana ja kirkon uudistajana, joka on mm. kirjoittanut tekstin Kaikkien luotujen ylistys eli Veli auringon laulu.
Ehdotus Euroopan kirkoille viettää luomankunnan aikaa tehtiin kolmannessa Euroopan ekumeenisessa yleiskokouksessa (Third European Ecumencial Assembly, EEA3) Sibiussa Romaniassa 2007. Seuraavana vuonna Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitea kutsui kirkkoja viettämään luomakunnan aikaa rukouksin ja teoin.
Aikamme erityishuolenaihe on ihmisen monin tavoin ongelmallinen suhde elinympäristöön. Jokien, järvien, merien ja ilman saastuminen, luonnonvarojen ehtyminen, taudit, nälänhätä ja monet muut luonnonilmiöt todistavat maailman ekologisesta kriisistä. Luonto on Jumalan luomistyön tulosta. Ihmisen ja luonnon yhteiselo tulee rakentua ystävälliseen suhteeseen, ei ristiriitaan, jossa ihminen orjuuttaa ja alistaa luontoa.
Luomakunnan ajan viettoon soveltuvat monet raamatuntekstit, rukoukset, virret, veisut ja laulut. Tällaisia ovat esimerkiksi Veli auringon laulu ja Kiitosakatistos Kunnia Jumalalle kaikesta.
Kiitosakatistos on syntynyt alun perin metropoliitta Trifon Turkestanovin (1861–1934) kirjoittamana venäjänkielisenä tekstinä, joka levisi entisessä Neuvostoliitossa kristittyjen keskuudessa itse kopioituina lehtisinä kädestä käteen. Akatistos painettiin venäjänkielisenä lännessä 1970-luvulla ja 1990-luvulla siitä ilmestyi englanninkielinen käännös, jonka myötä kiitosakatistos tuli tunnetuksi kautta maailman. Teksti on suomennettu ensin nimellä Akatistos luomakunnalle ja myöhemmin nimellä Kiitosakatistos.
Veli Auringon laulussa kaikki luodut, joita Franciscus sanoo veljiksi ja sisariksi, saavat kutsun ylistämään Luojaa: aurinko, kuu ja tähdet, tuuli, ilma ja kaikki säät, vesi, tuli ja äiti maa, kukat ja yrtit. Ja ihmiset: ”ne jotka antavat anteeksi rakkaudesta sinuun ja kestävät kipua ja koettelemusta”.
Aurinkolaulun pohjalta on syntynyt Suomen ev.-lut. kirkon virsikirjan virsi 455. Alun perin englanninkielisen virren on suomentanut Anna-Maija Raittila.
Rukous luomakunnan puolesta
Hyvä Jumala, opeta meitä huolehtimaan koko luomakunnasta
suojelemaan elämää ja jakamaan maan antimet.
Opeta meitä jakamaan työmme veljiemme ja sisartemme kanssa
varsinkin niiden kanssa, jotka ovat köyhiä ja puutteessa.
Anna meidän olla uskollisia evankeliumillesi ja
iloisesti jakaa sitä yhteisöissämme eri maihin koko maanosassamme
tavoitteena parempi tulevaisuus
täynnä oikeudenmukaisuutta, rauhaa, rakkautta ja kauneutta.
Aamen
(Suomennos: Iiris Kivimäki)