Kristuksessa rakkaat sisaret ja veljet, ekumeenista lähetyspyhää vietetään lokakuun toisena viikonvaihteena 12. – 13.10.2013. Lähetyspyhän teema on tänä vuonna evankelis-luterilaisen kirkon sunnuntaiaiheiden mukaisesti Jeesuksen lähettiläät.
Ekumeeninen lähetyspyhä kutsuu meidät monien kysymysten äärelle. Millaisena näemme toinen toisemme? Millaisen arvon ja merkityksen annamme toinen toistemme todistukselle?
Ekumeeninen lähetyspyhä antaa mahdollisuuden syventää oman seurakunnan tuntemusta sisarkirkkojen lähetystyöstä. Se voi antaa meille uuden näkökulman ja innostuksen myös oman kirkkomme lähetystyöhön.
Lähetystyö ei ole nykymaailmassa helppo kysymys. Eri kristillisissä yhteisöissä voidaan nähdä lähetystyön teologiset painotukset tai metodit hyvinkin erilaisina. Nykyajan avoimuuden kulttuuriin kuuluu, että kirkkojen perinteisiä tehtäviä kyseenalaistetaan hyvin rankastikin. Lähetystyö on saanut tästä kritiikistä osansa. Kutsu viedä eteenpäin sanomaa ylösnousseesta Kristuksesta on kuitenkin meille kaikille yhteinen.
Yhdessä vietetty ekumeeninen lähetyspyhä on yksi tie kohti yhteistä lähetysidentiteettiämme ja muistuttaa kristittyjen yhteisen todistuksen ja keskinäisen rauhan merkityksestä. Todistamme siitä ilosanomasta, jonka myös jaamme keskenämme.
Ekumeenisen lähetyspyhää voi viettää juuri sellaisella tavalla, joka kullekin kirkolle sopii. Se voi olla yhteinen Raamattu-meditaatio, sunnuntaijumalanpalvelus, toisesta perinteestä lainattu rukous, lähetyspiirin vierailu. Perinteinen tapa viettää ekumeenista lähetyspyhää on kutsua omaan kirkkoon saarnavieraaksi toisen sisarkirkon edustaja. On eri asia viettää oman kirkon lähetyspyhää kuin yhteistä ekumeenista lähetyspyhää.
Kristinusko on aktiivista toimintaa Kristuksen ja hänen seuraajiensa jalanjäljissä. Lähetystyön ytimessä on avoin kirkko. Onko se tänä vuonna niin avoin, että haluamme kutsua naapurin kylään?
Voitte käyttää tästä aineistosta sitä osaa, joka parhaiten sopii seurakuntaanne.
Siunattua ekumeenista lähetyspyhää!
Kära systrar och bröder i Kristus
Vi firar den ekumeniska missionshelgen den 12–13 oktober 2013. Temat för missionshelgen i år enligt den evangelisk-lutherska kyrkans kyrkoår är Jesu sändebud.
Den ekumeniska missionshelgen ställer oss inför många olika frågor. Hur ser vi på varandra? Vilket värde och vilken betydelse tillmäter vi varandras vittnesbörd?
Den ekumeniska missionshelgen ger oss i vår egen församling möjlighet att bättre lära känna systerkyrkornas missionsarbete. Den kan också ge oss ett nytt perspektiv och en ny iver för vår egen kyrkas missionsarbete.
Missionsarbete i dagens värld är ingen lätt fråga. Inom de olika kristna sammanhangen uppfattar man missionsarbetets teologiska betoningar eller metoder mycket olika. Till dagens öppna kultur hör att kyrkornas grundläggande uppgifter ifrågasätts också mycket kraftigt. Missionsarbetet har fått sin beskärda del av den här kritiken. Uppgiften att föra ut budskapet om den uppståndne Kristus är ändå gemensam för oss alla.
Att fira den ekumeniska missionshelgen är en väg till en gemensam missionsidentitet, och det påminner oss om vikten av de kristnas ömsesidiga vittnesbörd och kärlek. Vi vittnar om det glädjebudskap som vi också delar med varandra.
Den ekumeniska missionshelgen kan man fira just på det sätt som det passar bäst för varje kyrka. Det kan vara fråga om en gemensam bibelmeditation, en söndagsgudstjänst, en bön lånad från en annan tradition eller ett besök i en missionsgrupp. Det traditionella sättet att fira den gemensamma missionshelgen är att till sin egen kyrka kalla en predikande gäst från en systerkyrka. Det är skillnad på att fira den egna kyrkans missionshelg och att fira en gemensam ekumenisk missionshelg.
Kristen tro är att vara aktiv och verksam i Kristi och hans efterföljares fotspår. I missionsarbetets kärna finns en öppen kyrka. Är den i år så öppen att vi vill bjuda in vår granne?
Material kan användas på sådant sätt som bäst passar i er församling.
Välsignad ekumenisk missionshelg!
Työryhmä/Arbetsgruppen:
Brita Jern (SLN/FMR SLEF, lut.), Aimo Helminen (SVKN, adv.), Aino Nenola (SEN, ort.), Jari Portaankorva (SVKN, bapt.), isä Frans Voss (SEN/ERF, kat.)
Kirjoittajat:
Riitta Pohjanpalo, lähetyssihteeri, Vaasan suomalaisen ev.-lut. seurakunnan lähetyssihteeri, pitkäaikainen SLEY:n Japanin-lähetti.
Isä Frans Voss, Sacerdos Cordis Jesu, Jeesuksen sydämen papit (SCJ), Katolinen kirkko Suomessa
Kenth Stolpe, pastor, Finlands Svenska Adventkyrka
Julkaisijat:
Suomen Ekumeeninen Neuvosto, SEN
Suomen Vapaakristillinen neuvosto, SVKN