- Maahan tulevilla on usein Suomea koskevissa perustiedoissa puutteita. Lisäksi ei tunneta palvelujärjestelmää tai sosiaaliturvaa koskevia rajoituksia, jotka liittyvät oleskelulupaan. Kontaktien tai luottamuksen rakentaminen viranomaisiin koetaan vaikeaksi, eivätkä esimerkiksi hyvinvointialueen palvelut ole opiskelijoille arkipäivää. Ruokajonot ovat vain yksi ilmentymä taloudellisesta ahdingosta, esimerkiksi asunnottomuus ja puutteellinen asuminen ovat muita ilmiöitä.
- Oppilaitoksissa ei todellisuudessa ole minkäänlaista käsitystä kv-opiskelijoiden todellisesta tilanteesta. Uusiin kv-opiskelijoihin suhtaudutaan kuin suomalaisiin opiskelijoihin, ja oletetaan heidän tarvitsevan ohjausta ja perehdytystä vain korkeakouluopiskeluun liittyvissä kysymyksissä.
- Agentuuri lainaa Suomen viranomaisten vaatiman summan väliaikaisesti opiskelijalle, jotta tiliote näyttäisi edellytysten mukaiselta, mikäli opiskelijalla ei itsellään ole vaadittavaa summaa. Käytännössä rahaa on ollut käytössä vain vähän. Suomessa elämisen kalleutta ja työnsaannin vaikeutta on vaikea hahmottaa todellisuudessa ennen tänne tulemista.
- Lisäksi EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta tutkinto-opiskelijoilta peritään lukuvuosimaksut. Lukukausimaksuja aletaan periä myös toisen asteen oppilaitoksilta.
- Suomeen tullessa on pula kaikesta: ilmastoon sopiva vaatetus, kodissa tarvittava esineistö astioista huonekaluihin. Monille jopa kirpputorien hintataso on liian korkea.
- Suunnitelmana Suomessa elämiseen on ollut se, että työllistytään nopeasti ja katetaan elinkustannukset sillä tavalla. Perheellisten kohdalla on luotettu erityisesti puolison nopeaan työllistymiseen. Suomen laskusuhdanne ja korkea työttömyys on vaikeuttanut entisestään opiskelijoiden mahdollisuutta saada työpaikka. Lisäksi monissa työpaikoissa vaaditaan Suomen kielen taitoa.
- Suomen hintataso ja sääolosuhteet tulevat yllätyksenä silloinkin, jos oppilaitos on antanut jotain ennakkotiedotusta asiasta. Oppilaitosten antamat tiedot elämästä Suomessa ovat yleensä hyvin yleisluonteisia ja perustuvat pääasiassa pelkästään erilaisten nettisivujen linkkien jakamiseen. Näiltä nettisivuilta mahdollisesti saatava tieto joko ei ole tavoittanut opiskelijoita, sitä ei ole pystytty hahmottamaan todellisuudessa tai tieto ei ole ollut riittävää. Esimerkiksi jos Suomeen tulee opiskelija ns. lämpimästä maasta, miten paljon se kertoo hänelle, jos kerrotaan, että Suomessa saattaa olla talvella yli 20 astetta pakkasta, kun ihmisellä ei ole minkäänlaista kokemuspohjaa asiasta.
- Monille tulee yllätyksenä se, että oppilaitosten vaatimukset opiskelulle ja opiskeluoikeuden säilyttämiselle poikkeavat Migrin vaatimuksista. Monet opiskelijat ovat joutuneet vaikeuksiin, koska ovat kirjautuneet lukukauden poissaolevaksi opinnoista tarkistettuaan mahdollisuuden tähän oppilaitoksesta. Poissaolevaksi kirjautumisen taustalla on useimmiten ollut syynä rahapula, ja tällä tavalla on pystytty säästämään lukukausimaksuissa. Tällaisissa tapauksissa monille on jo tullut Migriltä joko selvityspyyntö tai jo päätös oleskeluluvan perumisesta. Moni on oleskeluluvan peruuttamispäätöksen saatuaan lähtenyt maasta, koska ei ole ollut tietoa, että päätöksestä saa valittaa, oikeusapua voi saada ilmaiseksi tai hyvin pienellä maksulla, tai että päätöstä valitukseen saa odottaa Suomessa ja valitusajan voi jatkaa opiskelua normaalisti.
- Kv-opiskelijat tulevat suomalaiseen yhteiskuntaan ilman minkäänlaista perehdytystä tai perustietoja ja -taitoja. Monet ovat tästä syystä joutuneet ongelmiin. Hankala taloudellinen tilanne kiristää perheenjäsenten välejä ja aiheuttaa sekä puolisoiden välistä että lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Väkivaltaa kokeneita on hakeutunut turvakotiin. Lapsia on sijoitettu kiireellisesti kodin ulkopuolelle. Lastensuojeluun ja sijoituksiin päätyneissä tapauksissa taustalla on ollut tiedonpuute, vanhemmat eivät ole esim. tienneet, että lasten fyysinen kurittaminen on Suomessa laitonta. Perhe on näissä tapauksissa hyvin heikoilla, koska lastensuojelussa vanhempien oletetaan tietävän asiat, eikä heille ole välttämättä edes selitetty miksi lapsi on sijoitettu kiireellisesti. Lasten kannalta tilanne voi olla äärettömän traumaattinen, kun hänet otetaan pois vanhempien luota ja sijoitetaan perheeseen, jonka kanssa lapsella ei ole edes yhteistä kieltä.
- Monet ovat jo joutuneet palaamaan kotimaahan, jossa heillä ei ole enää mitään, koska kaikki omaisuus on myyty Suomeen tulessa ajatuksen oltua se, että tänne tullaan pysyvästi.
- Koska Suomessa ei ole opiskelijalle yläikärajaa, voi opiskelemaan hakeutua myös lähes aikuisia lapsia olevan perheen vanhempi. Mukana tulevilla lapsilla on oleskelulupa perhesiteen perusteella, ja täysi-ikäistymisen jälkeen ei enää myönnetä uutta oleskelulupaa, jos lapsella ei ole muuta perustetta. Tämä ongelma tulee varmasti jatkossa koskettamaan monia perheitä, koska kaikilla näillä perheen mukana tulevilla nuorilla ei välttämättä ole 18 vuotta täyttäessään riittävän toimeentulon takaavaa työtä tai tarpeeksi varoja omaan opiskeluun perustuvan oleskeluluvan hakemiselle.
- Pelottelua ilmenee myös: agentuurit saattavat pelotella, että henkilö karkotetaan maasta, jos ei maksa agentuurille velkojaan
- Osalle kansainväliseksi opiskelijaksi tulo on humanitaarisen maahantulon väylä
- Vain pieni osa huijaa järjestelmää
- Hylätty toimeentulotuki tuo ahdistusta ja mielenterveysongelmia, jopa itsemurhan uhkaa, koska tietä ulos varattomuudesta ei ole näköpiirissä ja oppilaitoksen lukukausimaksut odottavat maksamistaan. Kotimaassa odottavat velat ja suku, joka on lähettänyt opiskelijan parempaan elämään. Tilanne kotimaassa (omat ja suvun velat) lisää vielä itsemurhan uhkaa.
Erään oppilaitospastorin sanoin: ”Suomen kielen oudot 15 sijamuotoa saattavat taipua jo ihmeellisen hyvin näiden afroaasialaisia kieliä puhuvien suussa. Silti he eivät kelpaa meille edes siivoajiksi. Olisivatko he tulleet, jos olisivat tienneet, että heidän vuosikymmenten työkokemus opettajina, sairaanhoitajina, henkilöstöjohtajina tai yksityisyrittäjinä ei merkitse meille mitään? Olisivatko he maksaneet itsensä kipeiksi tullakseen tänne olemaan rutiköyhääkin köyhempiä? Vaihtaisimmeko me paikkaa heidän kanssaan? Jos emme, missä on yhteiskunnan vastuu vieraistamme?”