Raamatun sana saavutti Suomen niemen ihmiset tuhat vuotta sitten sekä lännestä että idästä. Suomen kirjakielen kehittyminen alkoi Mikael Agricolan kääntämästä Uudesta testamentista lähes 470 vuotta sitten. Ensimmäinen suomenkielinen koko Raamattu julkaistiin 370 vuotta sitten. Kaksisataa vuotta sitten eurooppalainen Raamattu-liike tuli Suomeen. Tuolloin perustettiin Suomen Pipliaseura, jonka tehtävä on levittää Raamattuja kansan käsiin.
Raamatun saaminen kaikkien lukutaitoisten ulottuville vaikutti ratkaisevalla tavalla kulttuurimme kehitykseen. Omakielisestä Raamatusta tuli Suomen kansan sivistyksen ja hengellisyyden kulmakivi.
Raamattutyötä on tehty kaikilla suomalaisten kielillä: satoja vuosia ruotsiksi ja suomeksi, ja viime vuosikymmeninä erityisesti kolmella eri saamen kielellä, viittomakielellä, romanikielellä ja karjalan kielellä. Kristityt maahanmuuttajat lisäävät entisestään Raamatun kielten kirjoa maassamme.
Raamattu tekee kielen ja kulttuurin näkyväksi. Lukemaan opeteltiin, jotta voitaisiin tutkia pyhää kirjaa. Kansan lukutaito liittyi 1800-luvulla suurten herätysliikkeiden syntyyn, mutta myös laajemmin kansalliseen heräämiseen, kansansivistystyön innostukseen, raittiusliikkeen leviämiseen ja työväenaatteen kehitykseen. Lukutaito on avain osallisuuteen kaikilla kulttuurin ja yhteiskunnan tasoilla. Siihen perustuu kansalaisyhteiskunta ja kansanvalta, johon olennaisesti kuuluu uskonnonvapaus ja toisen vakaumuksen kunnioittaminen.
Raamatusta nousevat suomalaisen ja eurooppalaisen elämäntavan arvot ja asenteet. Sieltä löydetään käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, totuudesta ja harhasta. Raamatun kertomukset ja kieli ovat jatkuvasti innoittaneet niin muusikoita kuin kuva- ja sanataiteilijoitakin.
Raamattua voidaan lukea ja tarkastella monin eri silmin – kristillisen uskon eri näkökulmista, mutta myös muiden uskontojen kannalta ja uskontojen ulkopuoleltakin.
Raamattu löytyy melkein jokaisen suomalaisen kodin kirjahyllystä. Vanhojen perheraamattujen kansiin on kirjattu suvun syntyneet ja edesmenneet. Vihkiraamatun alkulehdille merkitään edelleen uudet perheenjäsenet. Raamatulla on kunniapaikka perheen ja suvun tarinassa, vaikka sen sisältö ei olisikaan tuttu.
Aidoimmillaan Raamattu on omassa ympäristössään – kristillisen kirkon kirjana. Kristinuskon mukaan siinä kuullaan sovituksen ja vapautuksen Sana, jossa Jumala ilmoittaa itsensä. Raamatun kirjoja käytetään sekä julistuksen ja opetuksen että rukouksen ja jumalanpalveluksen lähteinä. Raamattu on kristillisen tradition ydin ja samalla sen ainoa taso, joka yhdistää kaikkia kirkkoja.
Jumalan sana ei ole pelkästään lohdutuksen sana, vaan myös sana, joka horjuttaa vääryyden rakenteita ja kutsuu parannukseen. Vanhan ja Uuden testamentin periaatteet rauhasta, lähimmäisenrakkaudesta ja luomakunnan kunnioittamisesta haastavat työhön paremman maailman puolesta. Raamattua lukiessaan monet sorretut ovat löytäneet oman ihmisarvonsa. Raamatun opetus sekä ihmisestä että uskosta edellyttää vapautta.
Uskon ja vakaumuksen vapaus kuuluvat keskeisiin ihmisoikeuksiin, joista eri kulttuureja ja uskontoja edustavat ihmiset laajasti ovat yhtä mieltä. Kunnioitus ja suvaitsevaisuus toisen uskontoa ja vakaumusta kohtaan ovat periaatteita, jotka koskevat niin kaikkien uskontojen kannattajia kuin uskonnottomiakin.
Usko on ihmisen vastaus Jumalalle, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Usko Kristukseen kasvattaa vapauteen. Siksi se edellyttää toisen ihmisen uskon ja vapauden kunnioittamista. Vapaus on ihmisen ja Jumalan kohtaamisen ja rakkauden ulottuvuus, ja se avaa uudenlaisen suhteen toiseen ihmiseen ja koko luomakuntaan. Toinen ja hänen vapautensa ei ole enää pelottava uhka vaan mahdollisuus yhteyteen.
Helsingissä 28. lokakuuta 2011
Tasavallan presidentti
Tarja Halonen