Matka, polttava aurinko, väsymys, jano… “Anna minun juoda.” Tätä kaikki ihmiset tarvitsevat. Jumala joka tulee Kristuksessa ihmiseksi (Joh. 1:14) ja tyhjentää itsensä jakaakseen meidän ihmisyytemme (Fil. 2:6-7), voi pyytää samarialaiselta naiselta: ”Anna minun juoda” (Joh. 4:7). Samalla tämä Jumala, joka tulee kohtaamaan meidät, tarjoaa elävää vettä: ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” (Joh. 4:14)
Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaaminen kutsuu meidät kokeilemaan toisen kaivon vettä ja myös tarjoamaan vähän omastamme. Meidän erilaisuutemme rikastuttaa toinen toistamme. Kristittyjen ykseyden rukousviikko on etuoikeutettu rukouksen, kohtaamisen ja vuoropuhelun paikka. Se tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa toisen rikkaus ja arvo, toisenlaisuus, ja pyytää Jumalalta ykseyden lahjaa.
“Kuka ikinä juokaan tätä vettä, palaa aina takaisin”, sanoo brasilialainen sananlasku, jota käytetään aina kun vieras on lähtemässä. Virvoittava lasi vettä, chimarrãoa[1], kahvia tai tererétä[2] ovat hyväksynnän, vuoropuhelun ja rinnakkaiselon tavaramerkkejä. Raamatullinen ele tarjota vettä kaikille tulijoille (Matt. 10:42) vieraanvaraisuuden ja jakamisen merkkinä toistuu jatkuvasti kaikilla Brasilian alueilla.
Olemme ehdottaneet Kristittyjen ykseyden rukousviikolle tekstiä, jonka tutkiskelun ja mietiskelyn tarkoituksena on auttaa yksilöitä ja yhteisöjä tunnistamaan dialoginen ulottuvuus siinä Jeesuksen hankkeessa, jota kutsumme Jumalan valtakunnaksi.
Teksti vahvistaa sen, kuinka tärkeää on, että jokainen tuntee ja ymmärtää oman identiteettinsä siten, ettei toisten identiteetti näyttäydy uhkana. Kun emme koe itseämme uhatuiksi, voimme kokea toisen täydentävän meitä: kukaan ihminen tai mikään kulttuuri ei riitä itsessään! Siksi näistä sanoista ”anna minun juoda astiastasi” syntyy kuva, joka puhuu siitä kuinka yksi täydentää toista: veden juominen toisen kaivosta on ensimmäinen askel hänen olemassaolonsa kokemiseen. Tämä johtaa molempia rikastuttavaan lahjojen vaihtoon. Siellä missä toisen lahjoista kieltäydytään, tehdään paljon vahinkoa yhteiskunnalle ja Kirkolle.
Johanneksen neljännessä luvussa Jeesus on muukalainen, joka saapuu paikalle väsyneenä ja janoissaan. Hän tarvitsee apua ja pyytää vettä. Nainen on omalla maallaan; kaivo kuuluu hänen kansalleen, hänen perinteelleen. Juuri hän omistaa astian ja juuri hänellä on mahdollisuus veden nostamiseen. Mutta hänkin on janoissaan. He tapaavat ja kohtaaminen tarjoaa kummallekin odottamattoman mahdollisuuden. Jeesus ei lakkaa olemasta juutalainen sillä, että hän juo samarialaisen naisen tarjoamaa vettä. Samarialainen pysyy sinä, joka hän on, vaikka liittyykin Jeesuksen tielle. Kun me tunnistamme vastavuoroiset tarpeemme, voimme täydentää toinen toistemme elämää entistä rikkaammiksi. ”Anna minun juoda astiastasi” edellyttää sekä Jeesuksen että samarialaisen pyytävän sitä, mitä he toisiltaan tarvitsevat. ”Anna minun juoda astiastasi” pakottaa meidät tunnustamaan, että ihmiset, yhteisöt, kulttuurit, uskonnot ja etniset ryhmät tarvitsevat toinen toistaan.
“Anna minun juoda astiastasi” johtaa sellaiseen eettiseen toimintaan, joka tunnustaa meidän tarvitsevan toinen toistamme voidaksemme elää todeksi Kirkon lähetystehtävää. Se pakottaa meidät muuttamaan asenteitamme, ykseyden etsimiseen moninaisuuden keskellä, avoimina erilaisille rukouksen ja kristillisen spiritualiteetin muodoille.
[1] Chimarrão on perinteinen etelä-brasilialainen uutettava juoma, jota valmistetaan liottamalla yerba maten kuivattuja lehtiä. Sitä juodaan yleensä yhdessä ystävien tai perheen kanssa.
[2] Tämä valmistetaan samalla tavoin kuin chimarrão, mutta kiehuvan veden asemesta tereréen käytetään kylmää vettä.