Näimme hänen tähtensä nousevan ja tulimme kunnioittamaan häntä
(Matt. 2: 1-12) Tähden nouseminen Juudean taivaalle edustaa Matteuksen evankeliumin (2:1-12) mukaan kauan odotettua toivon merkkiä, joka johtaa tietäjät ja kaikki maan kansat paikkaan, jossa tosi kuningas ja Pelastaja ilmestyy. Tämä tähti on lahja ja Jumalan rakastavan läsnäolon merkki koko ihmiskunnalle. Se osoitti tietäjille kuninkaan syntyneen. Se johtaa säteillään ihmiskuntaa kohti suurempaa valoa, Jeesusta, uutta valoa, joka valaisee jokaisen ihmisen ja johtaa meidät Isän kunniaan ja hänen sädehtivään kirkkauteensa. Jeesus on valo, joka tuli meidän pimeyteemme, kun hän tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi. Jeesus on valo, joka meni vielä syvemmälle maailman pimeyteen, kun hän meidän ja meidän pelastuksemme tähden luopui omastaan ja oli kuuliainen kuolemaan asti. Hän teki tämän valaistakseen meille tien Isän luo, että me voisimme tulla tuntemaan Isän ja tuntea hänen rakkautensa meitä kohtaan, Isän, joka antoi ainoan Poikansa, jotta uskoessamme häneen, emme joutuisi kadotukseen, vaan saisimme iankaikkisen elämän.
Tietäjät näkivät tähden ja seurasivat sitä. Raamatun tulkitsijat ovat perinteisesti katsoneet tietäjien symboloivan tuona aikana vallinnutta ihmisten moninaisuutta ja idästä ilmestyvän tähden valon puolestaan kertovan Jumalan kutsun kuuluvan kaikille. Sen kuinka tietäjät etsivät innokkaasti vastasyntynyttä kuningasta, he taas ovat nähneet kertovan koko ihmiskunnan totuuden, hyvyyden ja kauneuden nälästä. Ihmiskunta on aina luomisen alusta asti kaivannut Jumalaa antaakseen hänelle kunnian. Tähti ilmestyi, kun määräajan täyttyessä jumalallinen lapsi syntyi. Se julisti inkarnaation salaisuudesta alkavaa, kauan odotettua Jumalan pelastustekoa.
Tietäjät paljastavat meille Jumalan tahdon mukaisen kaikkien kansakuntien ykseyden. He matkustavat kaukaisista maista ja edustavat kulttuurien moninaisuutta. Kuitenkin heitä ajaa yhteinen vastasyntyneen kuninkaan näkemisen ja tuntemisen nälkä, joka kokoaa heidät pieneen betlehemiläiseen taloon yksinkertaisesti tuomaan tälle kunnioituksensa ja lahjansa. Kristityt on kutsuttu olemaan merkki Jumalan tuomasta ja tahtomasta ykseydestä maailmalle. Kristityt tulevat eri kulttuureista, etnisyyksistä ja kielistä, mutta jakavat yhteisen halun etsiä ja palvoa Kristusta. Kristikansan tehtävänä on siten olla tähden tavoin merkki, joka ohjaa Jumalaa janoavaa ihmiskuntaa, johtaa kaikki Kristuksen luo ja toimii välineenä, jonka avulla Jumala tuo kaikkien kansojen ykseyden.
Tietäjien osoittamaan kunnioitukseen kuulu se, että he avaavat arkkunsa tarjotakseen lahjojaan, joiden on kristillisestä antiikista asti ymmärretty merkitsevän Kristuksen identiteetin eri piirteitä: kulta merkkinä hänen kuninkuudestaan ja suitsuke hänen jumalallisuudestaan sekä mirhami ennakoimassa hänen kuolemaansa. Lahjojen moninaisuus antaa meille kuvan eri kristillisten perinteiden erityisistä näkemyksistä Jeesuksen persoonaan ja työhön. Kun kristityt kokoontuvat yhteen ja avaavat arkkunsa ja sydämensä kunnioittaakseen Kristusta, kaikki rikastuvat, kun eri näkemykset jaetaan lahjoina toisille.
Tähti nousi idästä (Matt. 2:2). Aurinko nousee idästä ja pelastus ilmestyi Lähi-idäksi kutsutussa paikassa Jumalan armosta, hänen, joka siunaa meitä korkeudesta luoksemme saapuvalla aamunkoitolla (Luuk. 1:78).
Mutta Lähi-idän historia oli ja on edelleen konfliktien ja taistelujen sävyttämää, veren tahrimaa sekä epäoikeudenmukaisuuden ja sorron synkistämää. Aivan viimeisimpänä Palestiinan Nakbasta (Palestiinan arabiasukkaiden vuoden 1948 sodan eksoduksesta) lähtien alue on nähnyt lukuisia verisiä sotia ja vallankumouksia sekä uskonnollisten ääriliikkeiden nousun. Tietäjien kertomus sisältää myös monia pimeitä piirteitä, kuten erityisesti Herodeksen despoottisen käskyn murhata kaikki Betlehemin alueen alle kaksivuotiaat lapset (Matt. 2:16-18). Näiden kertomusten julmuus puhuu samaa kieltä Lähi-idän pitkän historian ja vaikean nykytilanteen kanssa.
Kuitenkin juuri Lähi-idässä Jumalan sana juurtui ja kantoi hedelmää: kolmekymmentä-, kuusikymmentä- tai satakertaisesti. Ja täältä idästä apostolit lähtivät saarnaamaan evankeliumia aina maan ääriin saakka (Apt. 1:8). Lähi-itä tuotti tuhansia kristittyjä todistajia ja tuhansia kristittyjä marttyyreita. Ja silti koko pienen kristittyjen yhteisön olemassaolo on nyt uhattuna, kun monet joutuvat etsimään turvallisempaa ja rauhallisempaa elämää toisaalta. Samoin kuin valo, joka on Jeesus-lapsi, oli kerran uhattuna, niin on laita yhä enenevissä määrin myös Lähi-idän kristinuskon kohdalla näinä vaikeina aikoina.
Jerusalem on kristityille vahva vertauskuva, koska se on rauhan kaupunki, jossa koko ihmiskunta on pelastettu ja lunastettu. Rauha puuttuu kuitenkin tänään kaupungista. Monet osapuolet vaativat sitä omakseen toisistaan piittaamatta. Jopa rukouksesta on tullut Jerusalemissa poliittisten ja sotilaallisten toimenpiteiden kohde. Jerusalem oli kuninkaiden kaupunki, jonne Jeesus ratsasti voittoisana ja jossa hänet huudettiin kuninkaaksi (Luuk. 19:28-44). Tietäjät luonnollisesti luulivat löytävänsä tähden ilmoittaman vastasyntyneen kuninkaan tästä kuninkaallisesta kaupungista. Kertomus kuitenkin paljastaa, ettei kaupunkia ollutkaan siunattu Pelastaja-kuninkaan syntymällä, vaan koko Jerusalem oli sekasorron vallassa samoin kuin tänäänkin.
Lähi-itä tarvitsee taivaallista valoa kulkemaan asukkaidensa kanssa tänään enemmän kuin koskaan. Betlehemin tähti on merkkinä siitä, että Jumala kulkee kansansa kanssa, tuntee heidän kipunsa, kuulee heidän huutonsa ja osoittaa heille myötätuntoansa. Se vakuuttaa meitä siitä, että vaikka olosuhteet muuttuvat ja kauheita onnettomuuksia tapahtuu, Jumalan uskollisuus ei petä. Herra ei väsy, eikä nuku. Hän kulkee kansansa kanssa ja tuo heidät takaisin, milloin he eksyvät tai joutuvat vaaroihin. Uskonvaellus on kulkemista Jumalan kanssa, joka varjelee aina kansaansa ja johtaa meitä pitkin historian ja elämän mutkikkaita polkuja.
Lähi-idän kristityt ovat valinneet tämän vuoden rukousviikon teemaksi idästä nousseen tähden monista syistä. Vaikka monet lännen kristityt juhlivat joulua, juhlivat monet idän kristityt edelleen suurempana juhlana joulua vanhempaa loppiaista, jolloin Jumalan pelastus paljastettiin kansakunnille Betlehemissä ja Jordanilla. Keskittyminen teofaniaan (Jumalan ilmestymiseen, loppiaiseen) on omalla tavallaan aarre, jonka Lähi-idän kristityt voivat tarjoa veljilleen ja sisarilleen eri puolilla maailmaa.
Tähti johtaa tietäjät läpi Jerusalemin myllerryksen, jossa Herodes juonii murhatakseen viattomia. Tänäänkin monin paikoin ympäri maailmaa viattomat kärsivät väkivallasta ja sen uhasta ja nuoret perheet pakenevat Herodeksen ja Augustuksen kaltaisia tyranneja. Tällaisessa tilanteessa ihmiset etsivät merkkiä Jumalan läsnäolosta heidän kanssaan. He etsivät vastasyntynyttä kuningasta, nöyryyden, rauhan ja rakkauden kuningasta. Mutta mistä löytyy tähti, joka johtaa heidät hänen luokseen? Kirkon tulee olla tähti, joka valaisee tietä Kristuksen, maailman valon luo. Kirkosta tulee tähtenä toivon merkki vaikeuksien maailmassa ja merkki Jumalan läsnäolosta kansansa keskellä, merkki, joka kulkee heidän kanssaan halki elämän vaikeuksien. Kristityt ovat kutsuttuja valaisemaan tietä sanoin ja teoin niin, että Kristus voitaisiin yhä uudestaan paljastaa kansakunnille. Kuitenkin keskinäinen hajaannuksemme hämärtää kristillisen todistuksen valoa, tekee tiestä epämääräisen ja estää toisia löytämästä tietä Kristuksen luo. Jos taas kristityt kunnioittavat Kristusta yhdessä ja avaavat arkkunsa ja antavat toisilleen lahjansa, tulee meistä sen ykseyden merkki, jota Jumala haluaa koko luomakunnalleen.
Lähi-idän kristityt tarjoavat nämä Kristittyjen ykseyden rukousviikon aineistot tietäen, että maailma jakaa monet niistä vastoinkäymisistä ja vaikeuksista, joita he ovat itse kokeneet, ja kaipaa valoa, joka johtaisi Pelastajan luo, hänen, joka pystyy voittamaan pimeyden. Maailmanlaajuinen COVID-19-pandemia ja sitä seurannut talouskriisi sekä se, kuinka poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset rakenteet eivät ole onnistuneet suojelemaan kaikkein heikoimpia ja haavoittuvimpia, ovat alleviivanneet kuinka koko maailma tarvitsee sitä, että valo loistaisi pimeydessä. Tähti joka kaksi tuhatta vuotta sitten loisti idässä, Lähi-idässä, kutsuu meitä yhä edelleen seimen luo, sinne, missä Kristus on syntynyt. Se vetää meidät sinne, missä Jumalan Henki elää ja toimii, kasteemme todellisuuteen ja sydäntemme muuttumiseen.
Kun tietäjät olivat kohdanneet Pelastajan ja maahan heittäytyen kumartaneet häntä, palasivat he unessa saamansa varoituksen mukaan koteihinsa toista tietä. Samalla tavalla tulee yhteisessä rukouksessa jakamamme yhteyden innostaa meitä palaamaan omaan elämäämme, omiin kirkkoihimme ja maailmaamme uudella tavalla muuttuneina. Uusien reittien kulkeminen kutsuu meitä katumukseen ja oman elämämme uudistumiseen kirkoissamme ja yhteiskunnissamme. Kristuksen seuraaminen on meidän uusi tiemme, ja kristittyjen tulee epävakaassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa säilyä vakaina ja määrätietoisina kuin tähtikuviot ja loistavat planeetat. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Evankeliumin palveleminen tänään vaatii sitoutumista ihmisarvon puolustamiseen erityisesti kaikkein köyhimpien, heikoimpien ja marginalisoitujen kohdalla. Se vaatii kirkoilta läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta siinä, miten ne toimivat maailmassa ja toistensa kanssa. Se tarkoittaa sitä, että kirkkojen täytyy toimia yhteistyössä toistensa kanssa voidakseen auttaa avuntarpeessa olevia, ottaa vastaan kotinsa menettäneitä, keventää raskautettujen taakkoja sekä rakentaa oikeudenmukaista ja rehellistä yhteiskuntaa. Tämä on kutsu kirkoille toimia yhdessä niin, että nuoret voivat rakentaa Jumalan sydämen mukaista tulevaisuutta, jossa kaikki ihmiset voivat kokea elävänsä rauhassa, oikeudenmukaisuudessa ja rakkaudessa. Kirkkojen välinen uusi tie on näkyvän ykseyden tie, jota tavoittelemme uhrautuen rohkeasti ja pelottomasti niin, että päivästä päivään ”Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea” (1. Kor. 15:28).
Rokousviikon aineistoon kuuluvat: