Evankeliumi: Mark 12:28-
Aikanaan vastanaineelta prinssi Charlesilta kysyttiin rakkaudesta. Vastauksena toimittajan kysymykseen hän sanoi hieman vaivautuneena jotenkin tähän tapaan: ”Mitä tahansa se sitten merkitseekään…”. Useimmat, ehkäpä ainakin puolisonsa, olisivat tässä tilanteessa odottaneet jotain romanttisempaa. Mutta niinhän se on – ”rakkaus” on sanana moniselitteinen ja me ihmiset vielä jatkuvasti luomme sanalle erilaisia merkityksiä kommunikoidessamme keskenämme. Ihmiseen liitettynä rakkaus on kovin häilyvää ja katoavaakin, mutta Jumalaan liitettynä rakkaus on kestävää ja kohteestaan riippumatonta. Siitä huolimatta Jeesus tiivisti Jumalan käskyt rakkauden kaksoiskäskyyn. Vaikka rakkautemme onkin vajavaista, sen ei tulisi lannistaa meitä, vaan meidän tulisi uskoen pyrkiä kaikin tavoin toimimaan elämässämme niin, että rakkaus Jumalaan olisi yli kaiken ja että rakastaisimme lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Pyhän Henki, joka kautta Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme, johtaa meitä rakastamaan ja viemään myös toisille tätä rakkauden viestiä Kristuksesta, meidän Herrastamme.
Rakkauden kaksoiskäsky on kaikista korkein mahdollinen vaatimus, eikä meistä ihmisistä kukaan yllä siihen täydellisesti. Samalla Jumalan rakkaus on hänen suurin lahjansa meille ihmisille ja se on perusta hänen armolleen, jossa meidät, Kristuksen tähden, pelastetaan ja syntimme sovitetaan. Jumalan armo mahdollistaa sen, että voimme elämässämme kaikin tavoin pyrkiä toimimaan Jumalan käskyjen mukaan, emme yrittääksemme pelastaa itsemme, vaan pysyäksemme lähellä häntä, joka on rakastanut ensin meitä.
Rakkaus ei ollut tuntematon käsite Jeesuksen ajan juutalaisille, eikä varsinkaan kirjanoppineille. Jumalanpalveluksissa toistettiin usein ”Kuule, Israel!” – rukousta, johon Jeesuskin vastauksessaan kirjanoppineelle viittasi. Jokainen juutalainen oppi sen jo lapsena. Siihen sisältyy oleellisena osana rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa Jumalan rakastamisesta yli kaiken. Lähimmäisen rakastaminen ei sekään ollut tuntematon käsky juutalaisille, vaikka monissa säännöksissä pyrittiin yksityiskohtiin menevien käskyjen avulla varjelemaan juutalaisen kansa säilymistä ja uskon puhtautta. Tästä käskyjen moninaisuudesta muodostui taakka, jota he eivät itsekään jaksaneet kantaa. Eroa tehtiin vähän liiankin innokkaasti muihin ihmisiin ja kansoihin, vaikka Mooseksen sanoin samalla kun ”Jumala huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” (5 Moos. 10:18,19)
Kristitylle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Ihmisten joukossa meillä ei tulisi olla kartettavia vieraslajeja. Jokaisella Jumalan rakastamalla ihmisellä on oikeus turvaan ja huolenpitoon ja myös oikeus saada kuulla evankeliumin hyvät uutiset Jumalasta, joka on ”rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16) Kristus perusti kirkkonsa tätä missiota varten. Jeesuksen antama lähetyskäsky ”Menkää kaikkeen maailmaan…” perustuu rakkauden kaksoiskäskylle. Ilman Jumalan rakkautta me kuihdumme ja kuolemme, mutta Jumalan rakkaus tekee meistä eläviä lähteitä, joista vesi ei koskaan ehdy.
Aimo Helminen
**
Lisää materiaalia Lähetyspyhän 2020 viettoon:
Lähetyspyhä 2020: Evankeliumiteksti
Lähetyspyhä 2020: Vanhan testamentin teksti
Lähetyspyhä 2020: Epistolateksti