Vuonna 1951 Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitea totesi kokouksessaan Rollessa, Sveitsissä, että sanaa ekumeeninen, joka ”tulee koko asuttua maailmaa koskevasta kreikan sanasta [oikoumene], käytetään oikein, kun sillä kuvataan kaikkea, joka koskee koko kirkon koko tehtävää viedä evankeliumi koko maailmaan. Se kattaa siten sekä lähetysliikkeen että yhteysliikkeen”. (Suomennos: Teinonen 1967, 104)
Dictionary of the Ecumenical Movement -hakuteoksen alussa oleva johdanto kuvaa termin erilaisia merkitysvivahteita. Se viittaa siihen, että termi tarkoittaa ykseyden etsintää totuudessa, joka löytyy Jeesuksessa. Se tarkoittaa Jumalan tahdon etsintää elämän ja työn jokaisella osa-alueella. Se kuvaa etsintää, jonka tarkoituksena on havaita, julistaa ja osallistua kolmiyhteisen Jumalan suunnitelmaan ihmiskuntaa varten.
Se tarkoittaa Jumalan lähetystä maailmassa. Tämän päivän ajattelussa termit ekumenia ja ekumeeninen liike viittaavat moniulotteiseen liikkeeseen, johon kuuluvat lähetys, sosiaaliset ja eettiset kysymykset ja jonka keskus ja tavoite ovat silti edelleen ”kirkkojen näkyvä ykseys yhdessä uskossa ja yhdessä ehtoollisyhteydessä.”[1] Kun otetaan huomioon termin etymologinen alkuperä, on oikeutettua ajatella, että ekumeeninen dialogi sisällyttää itseensä yhteisen vastuun elämän ylläpitämisestä.