Tekstit
1. Moos. 33:1—4
Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.
Ps. 96:1—13 Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
2. Kor. 5:17—21
Jumala – – joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.
Matt. 5:21—26
Jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa.
Selitys
Rukouksemme ovat tällä viikolla vieneet meidät yhteiselle matkalle. Raamatun sana on kutsunut meitä palaamaan kristinuskon alkulähteille: Jerusalemin apostoliseen kirkkoon. Siellä olemme nähneet omistautumista apostolien opetukseen, yhteyteen, leivän murtamiseen ja rukoukseen. Lopetellessamme pohdintaamme ihanteellisesta kristittyjen yhteisöstä sellaisena kuin se esitellään Apostolien tekojen 2. luvun jakeessa 42 palaamme omiin ympyröihimme – hajaannusten, tyytymättömyyden, pettymysten ja epäoikeudenmukaisuuden todellisuuteen. Tässä vaiheessa Jerusalemin kirkko esittää meille kysymyksen: ”Mihin meidät on kutsuttu tässä ja nyt, kun lopettelemme tätä Kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa?”
Aikamme Jerusalemin kristityt ehdottavat vastaukseksi: Meidät on kutsuttu ennen kaikkea sovituksen palvelukseen. Sellainen kutsu tarkoittaa sovitusta monella tasolla ja moninaisten hajaannusten keskellä. Rukoilemme kristittyjen ykseyden puolesta, jotta kirkko voisi olla merkkinä ja välineenä poliittisen ja rakenteellisen hajaannuksen ja epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseseksi. Rukoilemme, että juutalaiset, kristityt ja muslimit voisivat elää rauhassa keskenään ja että ymmärrys lisääntyisi kaikkien uskovien ja uskonnottomien välillä. Myös omassa ja perheemme elämässä sovinnon kutsun on saatava vastakaikua.
Jaakob ja Esau ovat Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa veljeksiä vaikkakin toisistaan vieraantuneita. He pääsevät sovintoon silloinkin, kun pysyvä ristiriita olisi ollut odotettavissa. Väkivalta ja vihoittelu pannaan syrjään, ja veljekset kohtaavat toisensa ja itkevät yhdessä.
Ykseytemme tunnustaminen kristittyinä Jumalan edessä johtaa meidät Psalmien suureen ylistyslauluun Herralle, joka hallitsee maailmaa rakkaudellisen oikeudenmukaisesti. Kristuksessa Jumala sovittaa kaikki kansat itsensä kanssa. Sitä kuvaillessaan apostoli Paavali ylistää toisessa tekstikohdassamme, että sovituksessa eläminen muuttuu uudeksi luomukseksi. Kutsu sovintoon on kutsu sallia Jumalan voiman meissä tehdä kaikki uudeksi.
Tiedämme, että tuo ilosanoma kutsuu meitä jälleen kerran muuttamaan elämäntapaamme. Jeesus korostaakin Matteuksen kertomuksessa, että emme voi jatkaa uhrilahjojen jättämistä alttarille tietoisina siitä, että olemme vastuussa hajaannuksestamme tai epäoikeudenmukaisuudesta. Kutsu rukoilla kristittyjen ykseyden puolesta on kutsu sovintoon. Kutsu sovintoon on kutsu toimintaan – sellaiseenkin toimintaan, joka keskeyttää toimintamme seurakunnassa.
Rukous
Rauhan Jumala, kiitämme sinua siitä, että lähetit Poikasi Jeesuksen, jotta hänessä pääsisimme sovintoon kanssasi. Anna meille armosi olla tarmokkaita sovinnon palvelijoita omissa seurakunnissamme. Auta meitä sillä tavoin palvelemaan kaikkien kansojen sovinnon tekemisessä, erityisesti pyhässä maassasi. Taivaallinen Isämme, pura kansoja erottava muuri ja liitä jokainen ihminen Jeesuksen ruumiiseen; hänen, joka uhrasi itsensä Golgatan kukkulalla. Täytä meidät rakkaudella toisiamme kohtaan. Palvelkoon ykseytemme sitä sovintoa, jota haluat koko luomakunnalle. Tätä rukoilemme Hengen voimassa. Aamen.