Kristittyjen ykseyden rukousviikko 2025

Bosen luostariyhteisö pyrkii ilmentämään luostarikilvoittelua tänä päivänä asettuen sekä itäiselle että läntiselle kristillisyydelle ominaiseen perinteeseen, jossa ensimmäisistä vuosisadoista lähtien miehet ja naiset ovat hylänneet kaiken pyrkiessään elämään radikaalisti evankeliumia selibaatissa yhteisöelämän yhdistäminä.

Bose perustettiin vuonna 1968 Veli Enzo Bianchin sekä joidenkin veljien ja sisarten aloitteesta. Yhteisö on alusta asti ollut ekumeeninen, koska jo ensimmäiset vuonna 1973 luostarilupauksensa antaneet kristityt kuuluivat eri kirkkokuntiin. Samoin siihen on alusta asti kuulunut sekä miehiä että naisia, jotka elävät naimattomina vastauksena Kristuksen kutsuun. Nykyään roomalaiskatolinen kirkko tunnustaa sen luostariksi sui iuris hiippakuntahallinnosta, toisin sanoen luostari on paikalliseen Biellan kirkkoon (Piemonte) perustettu, sisäiseltä hallinnoltaan täysin autonominen luostari, jonka kaikki jäsenet kuuluvat eri kristillisiin kirkkoihin mutta nauttivat samoista oikeuksista.

Bosen luostariyhteisön veljet ja sisaret etsivät Jumalaa seuraamalla Jeesusta Kristusta ja pyrkivät elämään evankeliumin radikaalia vaatimusta Bosen säännön mukaisesti selibaatissa ja yhteisessä elämässä, kuuliaisuudessa, köyhyydessä sekä omaan paikkaansa sitoutuen idän ja lännen suuren luostariperinteen innoittamina. Veljet ja sisaret vaalivat tässä kasteelle perustetussa ja eukaristian ravitsemassa elämäntavassa, forma vitaessa, ekumeenisen liikkeen antamia herätteitä sekä Vatikaanin II kirkolliskokouksen opetuksia.

Bosen veljien ja sisarten elämä pyrkii yksinkertaisuuteen ja suuntautuu olennaiseen, rukouksesta ja työstä koostuvaan kinobiottiseen elämään, jonka tarkoituksena on saavuttaa luostariveljien ja -sisarten ainoa todellinen ”työ”: usko ja elämä Hänessä, jonka Jumala on lähettänyt, Jeesuksessa Kristuksessa.

Yhteisö kokoontuu kolme kertaa päivässä yhteiseen rukoukseen, jota vietetään laulamalla psalmeja ja kuuntelemalla Jumalan sanan julistusta Raamatun kirjoituksissa. Tämä seuraa hyvin vanhaa perinnettä, jonka kirkko on perinyt Israelin kansalta. Se, että kuulumme eri kristillisiin kirkkokuntiin, on johtanut meidät luomaan oman, kaikille kristityille rukoiltavaksi sopivan hetkipalvelustemme muodon. Näin sai syntynsä vuonna 1973 ensimmäistä kertaa julkaistu Preghiera dei Giorni, jota on sittemmin toistuvasti laajennettu ja rikastettu. Tavoitteenamme on ollut ekumeeninen jokapäiväinen liturgia, joka on orgaaninen ja sopusoinnussa päivittäisen käytäntömme kanssa. Samalla kun liturgiamme säilyttää länsimaisen liturgisen rukouksen rakenteen, perustuu se idän ja lännen kirkkojen rikkaaseen päivittäisen rukouksen ja uskon perinteeseen. Tämä väline on tarjolla myös muille kristillisille ryhmille ja yhteisöille, jotka haluavat omassa rukouselämässään rukoilla yhdessä erilaisuutta kunnioittaen.

Yhteisön rukous kaikuu jokaisen veljen ja sisaren omassa elämässä henkilökohtaisen rukouksen kautta, joka toteutuu ennen kaikkea Lectio Divinan eliRaamatun tekstien hengellisen lukemisen muodossa, jota yhteisön jäsenet tarjoavat myös päivittäin yhteisössä vieraileville. Yhteisö ja vieraat valmistautuvat lauantai-iltaisin sunnuntain eukaristiaan kokoontumalla vigiliaan, jonka aikana kuunnellaan yhdessä sunnuntain raamatuntekstit, ja Priori tai hänen määräämänsä veli tai sisar auttavat yhteisöä ymmärtämään lektionaarissa annettuille Raamatun kohdille ominaisen hengellisen ykseyden.

Kaikki veljet ja sisaret ansaitsevat elantonsa tekemällä työtä omin käsin ja seuraavat siten apostolien ja isien esimerkkiä osallistuen erilaisiin, ajan myötä muuttuviin toimintoihin. Vaikkei luostariyhteisöllä ole mitään omaa erityistä työtä, otetaan erilaisia töitä tehtäväksi yhteisön, vieraiden, köyhien ja kirkkojen tarpeiden täyttämiseksi. Kasvi-, hedelmä-, oliivi- ja viinitarhojen hoitaminen, ikoni- ja vahatyöpajat, puusepäntyöt ja kustantamo samoin kuin Raamatun ja patristisen ajan sekä suuren juutalaisen ja kristillisen perinteen tutkimus ovat joitakin tähän mennessä kehitettyjä työmuotoja.

Luostarit ovat syntymästään asti harjoittaneet vieraavaraisuutta erityisenä palvelutehtävänään. Veljet ja sisaret pyrkivät Bosessa ja sen tällä hetkellä kolmessa muussa yhteisössä Ostunissa Pugliassa, Assisissa ja Civitella San Paolossa Rooman lähellä toivottamaan kaikki tervetulleiksi ja tavoittamaan jokaisessa Kristuksen läsnäolon, hänen, joka sanoi: ”Minä olin koditon ja te otitte minut luokseni” (Mt 25:35). Kiinnitämme erityistä huomiota niihin, jotka tarvitsevat erityisen paikan pysähtyä hiljaisuudessa ja ottaa osaa rukoukseemme ja elämäämme tai käydä veljellistä keskustelua maailman ja kirkon ongelmista.

”Uskotko tämän”
(Johannes 11:26)

Tämän vuoden 2025 kristittyjen ykseyden rukousviikon rukoukset ja mietiskelyt ovat valmistelleet pohjois-italialaisen Bosen luostariyhteisön veljet ja sisaret. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 1700 vuotta ensimmäisestä kristillisestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta, joka pidettiin lähellä Konstantinopolia Nikeassa vuonna 325 jKr. Muistopäivä tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden mietiskellä ja juhlia kristittyjen yhteistä uskoa sellaisena kuin se on ilmaistu tässä kirkolliskokouksessa muotoillussa uskontunnustuksessa. Sama usko elää edelleen ja kantaa hedelmää meidän päivinämme. Kristittyjen ykseyden rukousviikko 2025 kutsuu ammentamaan tästä yhteisestä perinnöstä ja käymään yhä syvemmälle kaikkia kristittyjä yhdistävään uskoon.

Nikean kirkolliskokous

Keisari Konstantinuksen koolle kutsumaan Nikean kirkolliskokoukseen osallistui perimätiedon mukaan 318 enimmäkseen idästä tullutta isää. Vasta maan alta ja vainoista päässyt kirkko alkoi tuolloin huomata, kuinka vaikeaa oli saman uskon jakaminen oman aikansa erilaisissa kulttuurisissa ja poliittisissa konteksteissa. Kun uskontunnustuksen tekstistä sovittiin, määriteltiin olennainen yhteinen perustus, jolle saatettiin rakentaa toisensa sisarkirkoiksi tunnustavia paikallisyhteisöjä, jotka kunnioittivat toistensa monimuotoisuutta.

Kristittyjen keskuudessa oli edeltävinä vuosikymmeninä syntynyt toisinaan vakaviksi konflikteiksi kärjistyneitä erimielisyyksiä. Nämä kiistat koskivat niinkin erilaisia asioita kuin Kristuksen luontoa suhteessa Isään, kysymystä pääsiäisen vieton yhteisestä päivämäärästä ja suhteesta juutalaiseen pääsiäiseen, harhaoppisina pidettyjen teologisten mielipiteiden vastustamista ja sitä kuinka aiempien vuosien vainojen aikana uskonsa kieltäneet voitiin ottaa takaisin kirkon yhteyteen.

Uskontunnustuksen hyväksytyssä tekstimuodossa käytettiin monikon ensimmäistä persoonaa: ”Me uskomme…”. Tämä muotoilu korosti yhteenkuuluvuutta. Uskontunnustus jakautui kolmeen osaan, jotka oli omistettu Kolminaisuuden kolmelle persoonalle, joita seuranneessa päätösosassa tuomittiin harhaoppisina pidetyt tunnustukset. Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381 jKr. tarkistettiin ja laajennettiin tämän uskontunnustuksen tekstiä ja poistettiin loppuosan tuomiot. Tätä muotoa kristilliset kirkot nykyään tunnustavat Nikean ja Konstantinopolin uskontunnustuksena, johon usein viitataan yksinkertaisesti Nikean uskontunnustuksena.

Vuodesta 325 vuoteen 2025

Vaikka Nikean kirkolliskokous määräsi, miten pääsiäisen päivämäärä oli laskettava, johtivat myöhemmät tulkintaerot siihen, että juhlaa vietetään idässä ja lännessä usein eri aikaan. Vaikka vielä odotamme sitä aikaa, jolloin voimme yhdessä juhlia pääsiäistä joka vuosi samaan aikaan, saamme onnellisen sattuman kautta tänä juhlavuonna 2025 viettää idän ja lännen kirkoissa pääsiäisen suurta juhlaa samana päivänä.

Niiden pelastustapahtumien merkitys, joita kaikki kristityt viettävät pääsiäissunnuntaina 20. huhtikuuta 2025, ei ole muuttunut tuhannenseitsemänsadan vuoden kuluessa. Kristittyjen ykseyden rukousviikko antaa kristityille tilaisuuden tutkia uudelleen tätä elävää perintöä ja soveltaa sitä uudelleen sellaisilla tavoilla, jotka ovat sopusoinnussa oman aikamme kulttuurien kanssa, jotka ovat nykyään vielä monimuotoisempia kuin kristillisessä maailmassa Nikean kirkolliskokouksen aikaan. Apostolisen uskon eläminen yhdessä tänä päivänä ei tarkoita vuosisatoja jatkuneiden menneen ajan teologisten kiistojen uudelleen avaamista, vaan pikemminkin Nikean kirkolliskokoukseen ja sen päätöksiin johtaneiden raamatullisten perusteiden ja kirkollisten kokemusten rukoilevaa uudelleen lukemista.

Rukousviikon Raamatun lukukappaleet

Tätä silmällä pitäen valittiin viikkoa ohjaavaksi Raamatun lukukappaleeksi Johanneksen evankeliumista 11:17-27. Viikon teema ”Uskotko tämän?” (j. 26) nousee Jeesuksen ja Martan välisestä vuoropuhelusta Jeesuksen vieraillessa Martan ja Marian kodissa Betaniassa heidän veljensä Lasaruksen kuoleman jälkeen evankelista Johanneksen kertomana.

Evankeliumissa kerrotaan heti luvun alussa, että Jeesus rakasti Marttaa, Mariaa ja Lasarusta (j. 5). Kun hänelle kerrottiin Lasaruksen vakavasta sairaudesta, Jeesus julisti, ettei hänen sairautensa olisi kuolemaksi, vaan toisi ”julki Jumalan Pojan kirkkauden” (j. 4). Niin hän viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä silloin oli. Kun Jeesus lopulta saapui Betaniaan, vaikka häntä oli varoitettu, että hänet yritettäisiin kivittää siellä (j. 8), oli Lasarus ”jo neljättä päivää haudassa” (j. 17). Martan sanat Jeesukselle kertoivat hänen pettymyksestään siitä, että tämä oli saapunut niin myöhään, ja niihin saattoi sisältyä myös moitteen sävy: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut” (j. 21). Parahdusta seuraa kuitenkin välitön tunnustus luottamuksesta Jeesuksen pelastavaan voimaan: ”Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” (j. 22) Kun Jeesus vakuuttaa, että hänen veljensä nousisi kuolleista (j. 23), vastaa Martta tunnustamalla uskonsa: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa” (j. 24). Jeesus johtaa hänet vielä askeleen edemmäksi julistaen valtansa yli elämän ja kuoleman ja paljastaen olevansa Messias. ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. (j. 25-26). Tämän hämmästyttävän julistuksen jälkeen Jeesus haastaa Marttaa hyvin suoraan syvästi henkilökohtaisella kysymyksellä: ”Uskotko tämän?” (j. 26.)

Martan tavoin ensimmäisten sukupolvien kristityt eivät saattaneet pysyä välinpitämättöminä tai passiivisina Jeesuksen sanojen koskettaessa ja tutkiessa heidän sydämiään. He koettivat vilpittömästi antaa ymmärrettävän vastauksen Jeesuksen kysymykseen: ”Uskotko tämän?” Nikean isät pyrkivät löytämään sellaiset sanat, jotka pystyisivät kattamaan heidän Herransa ihmiseksi syntymisen, kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen koko salaisuuden. Odottaessaan hänen paluutaan kristittyjä kaikkialla kutsutaan todistamaan yhdessä tästä ylösnousemususkosta, joka on heille toivon ja ilon lähde, joka on tarkoitettu jaettavaksi maailman kaikkien kansojen kanssa.

Raamatun lukukappaleet

• Jes. 63:15–17
• Ps. 139:1–3, 13, 23, 24b
• 1. Kor. 8:5–6

Patristiset lukukappaleet

Kreikkalaisesta perinteestä
Katsokaa rakkauden salaisuuksia, niin te mietiskelette Isän syliä, jonka Jumalan ainosyntyinen Poika on ilmoittanut. Jumala itse on rakkaus, ja rakkauden kautta me häntä mietiskelemme. Ja vaikka hän sanoin kuvaamattomassa todellisuudessaan on Isä, on hänestä myötätunnossaan tullut meidän äitimme.
– Klemens Aleksandrialainen [n. 150–215], Kuinka rikas voi pelastua? 37:1–2

Syyrialaisesta perinteestä
Kuka voi mietiskellä Jumalaa valppain ajatuksin ja katsoa hänen majesteettisuuttaan ja pohtia hänen salattua luontoaan ja ymmärryksensä silmin katsoa hänen puhdasta ja pyhää luontoaan, joka ei mitään tarvitse? … Hän, joka pyytää ja anoo ja kehottaa jokaista elämään. Hän, joka kärsii antaakseen meille elämän ja pyrkii löytämään meidät, ja on meitäkin kiitollisempi meidän onnestamme. Hän, joka jatkuvasti anoo meitä ammentamaan omista aarteistaan ja kantamaan rikkauksia hänen varastoistaan, että voisimme hänen aarteistaan rikastua, eikä köyhyys meitä enää vaivaisi. Hän, joka ei niinkään iloitse omasta elämästään kuin siitä, että me elämme.
– Filoksenos Mabbugilainen [n. 440–523], Keskustelu 7

Latinalaisesta perinteestä
Elämän lähde on se korkein hyvä, josta elinehdot kaikille jaetaan ja jolla on elämä itsessään. Hän ei saa mitään keneltäkään ikään kuin hän jotakin tarvitsisi. Hän antaa hyvää toisille ennemmin kuin lainaa muilta itselleen, sillä hän ei tarvitse meiltä…  Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin häntä lähestyä ja kiinnittyä häneen? Mikä ilo voisi olla sitä suurempi? Hän, joka on nähnyt ja vapaasti maistanut elävän veden lähteestä, mitä muuta hän voisi haluta?
– Ambrosius Milanolainen [n. 337–397], Kirjeet IV, 11, 18

Mietiskelyä varten:

• Kuinka olet kokenut Jumalan isällistä huolenpitoa ja äidillistä myötätuntoa omassa elämässäsi?
• Mikä estää meitä tunnistamasta ja tunnustamasta jokaista ihmistä Jumalan lapseksi?
• Kuinka Jumalan tunnustaminen kaikkien Isäksi vaikuttaa käsitykseemme toisista ja suhteeseemme heihin?

Rukous

R/                  Kiitos ja ylistys sinulle, oi Herra

                      Me kiitämme sinua, oi Herra, taivaan tähtien Isä,

                      sillä jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee sinulta. R/

                      Sinun on taivas ja sinun on maa,

                      sinä olet perustanut maanpiirin ja kaiken mitä siinä on.

                      Sinä annat kaikille elämän ja hengen ja kaiken muun. R/

                      Sinä olet luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä,

                      ja olet säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat,

                      myös ikuisuuden olet pannut heidän sydämeensä. R/

                      Taivaallinen Isä, sinä annat meille suuressa hyvyydessäsi

                      lain ja profeettojen kautta elämän tien.

                      Armahtava Isä, Pojassasi Jeesuksessa, sinä julistit meille valtakuntasi evankeliumia. R/

                      Runsaan lohdutuksen Jumala,

                      kutsu meitä seuraamaan sinua.

                      Siunaa kättemme työt. R/

Rukoilkaamme.

Armahtava Isä,

uudista uskomme sinuun ja anna rakkautesi yhdistää meidät,

että voimme tunnistaa toisemme lapsiksesi

ja olla yksimielisiä.

Me ylistämme sinua ainoan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta Pyhän Hengen yhteydessä.

Aamen.

Raamatun lukukappaleet

• 1. Moos. 1:1–5
• Ps. 148:1, 3, 9–14
• Room. 8:19–23

Patristiset lukukappaleet

Kreikkalaisesta perinteestä
Jumalaa ei voi nähdä ihmissilmin, vaan hänet nähdään ja havaitaan hänen kaitselmuksensa ja tekojensa kautta. Aivan kuten katsellessa täysin varustetun laivan saapumista satamaan oletaan, että sitä ohjaa luotsi, on meidän samoin ymmärrettävä, että Jumala ohjaa koko maailmankaikkeutta, vaikkei häntä voida ihmissilmin nähdä, koska hän on ymmärryksemme tavoittamattomissa.
– Theofilos Antiokialainen [100-luku], Apologia Autolycukselle, I:5

Syyrialaisesta perinteestä
Ensimmäinen kirja, jonka Jumala on antanut järjellisille olennoille, on luotujen olentojen luonnossa. Musteen kautta välittyvä opetus lisättiin vasta rikkomuksen jälkeen.
– Iisak Niniveläinen [600-luku], Kootut teokset, 5 (Käännös munkki Serafim)

Latinalaisesta perinteestä
Sillä kaikki on luotu tyhjästä, ja niiden olemus vajoaisi jälleen tyhjiin, ellei kaiken Luoja pitäisi niitä hallinnassaan.
– Gregorius Suuri [n. 540-604], Kirja moraalista eli selonteko autuaan Jobin kirjasta, XVI:37, 45

Mietiskelyä varten:

• Uskomme, että Jumala on läsnä koko luomakunnassa, vaikka hänen läsnäoloaan onkin joskus vaikea käsittää.
• Luominen on Jumalan lahja, joka on altis kärsimykselle, jota ihmiset usein aiheuttavat. Kuinka voimme paremmin tunnistaa ja tunnustaa vastuumme sen hoidosta ja säilyttämisestä?
• Vietä aikaa luonnossa, jos voit, ja mietiskele, miten se yhdistää meidät Luojaan.

Rukous

R/                  Ylistetty olet sinä, oi Herra!

Me kiitämme ja ylistämme sinua,

uskollisen rakkauden Jumala

suosiosi suurista tunnusteoista

ja armostasi koko luomakuntaa kohtaan. R/

Sinä olet luonut kaiken

ja julistanut luomasi hyväksi,

sillä sinun Henkesi asuu niissä kaikissa

ja ne kuuluvat sinulle, oi Herra, joka rakastat eläviä. R/

Me tunnustamme, oi Herra, sinun kirkkautesi

maailmankaikkeuden valtavissa tähtitarhoissa ja elämän pienimmässä siemenessä.

Me kiitämme sinua kättesi töistä

ja kaikkien ihmisten luomisesta. R/

Ylistetty olet sinä ilmasta, joka antaa meille elämän.

Ylistetty olet sinä maasta, joka meidät ravitsee.

Ylistetty olet sinä vedestä, joka sammuttaa janomme.

Ylistetty olet sinä tulesta, joka meitä lämmittää. R/

Antaen äänen koko luomakunnalle ja kooten yhteen sen kaiken surun ja ilon

me ylistämme ja kiitämme sinua.

Herra Jumala, sinä olet luonut kaiken,

ja tulet pian sen kirkastamaan vaatettaen sen kirkkaudellasi.  R/

Rukoilkaamme.

Herra Jumala, taivaan tähtien Isä, 

vahvista sydämemme odotuksessa ja toivossa,

kun teemme työtä ykseyden puolesta ja etsimme yhdessä koko luomakunnan harmoniaa.

Tee meistä palavia lamppuja

siihen päivään asti, jolloin Poikasi tulee kirkkaudessa

kaikkien pyhiensä kanssa ikuisessa valtakunnassaan.

Ylistetty olet sinä, nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.

Aamen.

Raamatun lukukappaleet

• Jer. 33:14–16
• Ps. 72:7, 12, 16–17
• Joh. 1:1–14

Patristiset lukukappaleet

Armenialaisesta perinteestä
Hän otti päälleen kaikki inhimilliset intohimot, syntiä lukuun ottamatta. Toisin sanoen hän, joka antaa ruoan kaikille eläville, näki nälkää. Hän, joka antaa elävää vettä uskovilleen, koki janon. Hän, joka on väsyneiden lepo, tunsi väsymyksen. Hän, joka piti Israelin aina valppaana, nukkui. Hän, joka kaikkien silmistä pyyhki pois joka ainoan kyyneleen, itki … Hän otti meidän kärsivän ruumiimme, jotta hän, joka ei kärsimystä tunne, voisi kärsivässä ruumiissaan kärsiä, ja hän, joka itse on kuolematon, voisi kuolevaisessa ruumiissaan kuolla vapauttaakseen meidät, jotka olemme syyllisiä.
– Grigor Skevratsi [1100- ja 1200-luvuilta], Todellisesta uskosta ja puhtaasta käytöksestä hyveissä, 15–17

Syyrialaisesta perinteestä
Nyt kun korkeimmat ja matalimmat luodut ovat tulleet yhdeksi, ei ole enää korkeaa ja matalaa. Jumala on jopa ilmestynyt maan päälle ja meidän [inhimillinen] luontomme on noussut taivaaseen. Kun Jumala tuli alas luoksemme, maasta tuli taivas, ja kun meidän kaltaisemme Poika herätettiin, taivaasta tuli maa. Sitten taivas ja maa yhdistyivät.
– Abdisho bar Bahriz [800-luku], Kirkon juhlien kommentaari, s. 58

Kreikkalaisesta perinteestä
Tämä on Herran armoa ja tällä tavoin Herra tekee uudeksi ihmisen pojat. Sillä hän kärsi valmistaakseen vapautuksen kärsimyksistä niille, jotka hänessä kärsivät. Hän laskeutui alas nostaakseen ylös meidät. Hän koki syntymän, jotta me voisimme rakastaa häntä, joka on syntynyt ei luotu. Hän laskeutui katoavaisuuteen, jotta katoavainen voisi pukeutua kuolemattomuuteen. Hän tuli heikoksi meidän vuoksemme, jotta me voisimme nousta voimassa. Hän astui alas kuolemaan, jotta hän voisi lahjoittaa meille kuolemattomuuden ja antaa elämän kuolleille. Lopulta hän tuli ihmiseksi, jotta me, jotka ihmisinä kuolemme, voisimme yhä elää, eikä kuolema meitä enää hallitsisi.
– Athanasios Suuri [n. 295-373], Pääsiäiskirjeet, 10:8, 19

Mietiskelyä varten:

• Kuinka usko Jeesukseen, ihmiseksi syntyneeseen Jumalan Poikaan, innoittaa ja muokkaa elämäämme?
• Kuinka olet kokenut Kristuksen lohduttavan läsnäolon elämässäsi?
• Missä tahansa näemme jonkun, joka on janoissaan, nälissään, tai itkevän tai kärsivän, Kristus on läsnä.

Rukous

R/                  Kunnia sinulle, oi Kristus. Kunnia sinulle!

                      Jumalan Sana, sinä tulit lihaksi ja asuit meidän keskellämme.

                      Sinä olet jakanut kaikessa elämämme

                      ja kuollut niin kuin me kaikki kuolemme. R/

                      Daavidin poika, jota vanhurskaat ja profeetat kaipasivat,

                      sinä olet ilmoittanut köyhille hyvän sanoman

                      ja julistanut Herran riemuvuotta. R/

                      Sinä tulit murtamaan orjuuden kahleet;

                      sinä kuljit ympäri maata tehden hyvää

                      ja avasit kaikille tien Jumalan läsnäoloon. R/

                      Sinä tulit maailmaan heikkona ja köyhänä;

                      ylpeät sinä olet lyönyt hajalle nöyryydelläsi

                      ja väsyneet ja kuormien uuvuttamat sinä olet vetänyt luoksesi. R/

                      Sinä olet Jumalan Karitsa ja meidän Paimenemme,

                      Jumalan palvelija ja meidän Herramme:

                      sinut tehtiin synniksi meidän tähtemme, Lunastajamme. R/

Rukoilkaamme:

Herra Jumala, meidän Isämme

vedä puoleesi katseemme

niin, että voisimme kulkea yhdessä

pimeydestä kasvojesi valoon,

jonka olet ilmoittanut meille Pojassasi Jeesuksessa,

meidän veljessämme,

joka elää sinun ja Pyhän Hengen kanssa

nyt ja aina ja iankaikkisesti.

Aamen.

Raamatun lukukappaleet

• 2. Moos. 3:7–8
• Ps. 16:5, 7, 10, 11
• Fil. 2:5–11

Patristiset lukukappaleet

Latinalaisesta perinteestä
Isä Jumala oli hyvin armollinen: hän lähetti luovan Sanansa, joka tullessaan vapauttamaan meidät tuli juuri siihen paikkaan ja sille kohdalle, jossa olimme menettäneet elämämme, ja katkoi siteet kahleistamme. Hänen valonsa ilmestyi ja karkotti vankilan pimeyden ja pyhitti syntymämme ja tuhosi kuoleman poistaen ne samat kahleet, joihin meidät oli kytketty.
– Irenaeus Lyonilainen [n. 135-198], Apostolisen saarnan esitys, 38

Kreikkalaisesta perinteestä
Vapahtaja tuli maan päälle armosta ihmiskuntaa kohtaan. Hän jakoi täydesti meidän kärsimyksemme, ennen kuin kärsi ristillä, ja suvaitsi syntyä ihmiseksi. Sillä jollei hän olisi kärsinyt, ei hän olisi tullut asumaan keskelle ihmiselämää. Ensin hän kärsi, sitten hän laskeutui ja hänet nähtiin. Mikä on se kärsimys, jota hän kärsi meidän vuoksemme? Rakkauden kärsimys.
– Origenes Aleksandrialainen [n. 185-254], Homilioita Hesekielistä, 6:6

Syyrialaisesta perinteestä
Ruumis kiittää sinua siitä, että nöyryytyksesi pelasti sen.
Se oli eksynyt lammas, jota leijona vaani sen silpoakseen,
ja salainen synti on peto, joka sitä raatelee.
Daavid varjeli itsensä samalla, kun hän pelasti lampaat,
mutta meidän ruumiimme sijaan sinä annoit ruumiisi siihen kuolemaan,
joka meidät nieli, muttei saanut siitä kyllänsä.
– Efraim Syyrialainen [n. 306-373], Hymnejä neitsyydestä, 37:5

Mietiskelyä varten:

• Tiedämme, että me kaikki kuolemme. Kuinka usko siihen, että Jeesus kukistaa kuoleman, muuttaa tapamme lähestyä tätä todellisuutta?
• ”Jumala antaa työntää itsensä maailmasta ristille. Jumala on voimaton ja heikko maailmassa, ja juuri siten ja vain siten hän on kanssamme ja auttaa meitä.” (Dietrich Bonhoeffer; suom. Kai Selinheimo ja Erkki Niinivaara)
• Ylösnousseena Jeesus on kanssamme kaikkien aikojen loppuun asti. Millä tavoin hänen kumppanuutensa rohkaisee sinua jokapäiväisessä elämässäsi?

Rukous

R/                  Kunnia ja ylistys sinulle, oi Herra

                      Ylistetty olet sinä, oi Kristus, koko luomakunnan esikoinen:

                      sinut on seppelöity kirkkaudella ja kunnialla. R/

                      Sinun nimeäsi kunnioittaen on kaikkien polvistuttava,

                      niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

                     ja jokaisen kielen on tunnustettava, että sinä olet Herra. R/

                      Iloitkaamme ja laulakaamme ylistystä sinulle, oi Kristus, Isän rakas Poika:

                      sinä olet ylösnoussut ja kutsut meitä elämään sinussa. R/

                      Me palvomme sinua, me ylistämme sinua,

                      sillä sinä olet kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra:

                      Sinä olet avannut meille taivasten valtakunnan. R/

                      Kaikkina aikoina me sinua kiitämme ja ylistämme sinun nimeäsi,

                      sillä sinä olet aina meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun saakka. R/

Rukoilkaamme

Herra, meidän Jumalamme,

sinä olet vapauttanut meidät kuolemasta kirkastaen Poikasi Jeesuksen

Herätä nukkuvat sydämemme

hänen ylösnousemuksensa kautta.

Valaise kaikkia, jotka sinua etsivät,

ja anna aamutähden loistaa meille,

Jeesus Kristus, joka elät ja olet Herramme

iankaikkisesti.

Aamen.

Raamatun lukukappaleet

• Hes. 36:24–28
• Ps 104:24–25, 27–29, 33–34
• Joh. 3:4–8

Patristiset lukukappaleet:

Syyrialaisesta perinteestä
Ei ole oikein sanoa, että Henki lähtee, kun teemme syntiä, ja palaa sitten, kun olemme kääntyneet. … Mitä hyötyä minulle on siitä, jos hän asuu minussa vasta, kun minusta on tullut vanhurskas? Jollei hän lankeemuksen aikaan asu minussa, ojenna minulle kättään ja nosta minua ylös, kuinka saatan tuntea hänen apunsa? Kuka on sellainen lääkäri, joka nähdessään potilaan sairastuvan lähtee pois ja hylkää tämän palatakseen hänen luokseen vasta sitten, kun hän on parantunut? Eikö ole hyödyllisempää, että lääkäri on sairaan kanssa silloin, kun hän sairastaa?
– Filoksenos Mabbugilainen [n. 440-523], Pyhän Hengen asumisesta

Kreikkalaisesta perinteestä
Tämä on minun Jumalani, kaiken Herra, joka yksin levitti auki taivaat ja muovasi sen alle maan, … joka perusti maan vetten päälle ja antoi hengen sitä ravitsemaan; jonka henkäys antaa kaikkeudelle valon, ja joka henkensä poisvetäessään, saisi kaiken katoamaan. Hänen kauttaan puhut, oi ihminen. Hänen henkäystään sinä hengität, vaikket häntä tunnekaan.
– Theofilos Antiokialainen [100-luku], Ad Autolycus, I:7

Latinalaisesta perinteestä
”Teidän taivaallinen Isänne antaa hyvän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” Tämä on Henki, jonka kautta meidän sydämiimme vuodatetaan rakkaus, jonka avulla noudatamme jumalallisia käskyjä rakastamalla Jumalaa ja lähimmäistämme. Tämä on se Henki, joka antaa meille oikeuden huutaa: ”Abba, Isä!” Siksi juuri Henki antaa meille voiman pyytää, ja juuri samaa Henkeä meidän sydämemme halajaa. Hän saa meidät etsimään, ja hänet me haluamme löytää.
– Aurelius Augustinus [354-430], Psalmin 118 selitys, 14:2

Mietiskelyä varten:

• Jumalan Henki uudistaa joka päivä maan kasvot ja kutsuu meitä yhteistyöhön.
• Mitä ilon lähteitä sinulla on elämässäsi ja miten ne liittyvät Pyhään Henkeen?
• Missä näemme Pyhän Hengen tekevän työtään, voittavan erimielisyytemme ja vetävän meitä syvempään ykseyteen, ja kuinka voimme liittyä tähän työhön?

Rukous

R/                  Aamen, aamen! Halleluja!

                      Sinä Aadamin kasvoille puhallettu Henki,

                      joka teit ihmisestä elävän olennon. R/

                      Sinä olet Ylösnousseen antama Henki;

                      meidän syntimme on annettu anteeksi.  R/

                      Sinä olet helluntaina lähetetty Henki,

                      joka avasit tien evankeliumille tavoittaa kaikki ihmiset. R/

                      Sinä olet Henki, joka herättää rukouksemme;

                      meitä pidetään Jumalan rakkaudessa. R/

                      Sinä olet Jumalan Henki, joka on vuodatettu kuolleiden ylle;

                      haudat avataan ja kuolleet nousevat ylös. R/

Rukoilkaamme:

Jumala, Isämme,

olet paljastanut meille elämäsi ihmeellisen salaisuuden

lähettämällä Poikasi maailmaan

ja jakamalla meille pyhyyden ja ilon Henkesi.

Anna meidän iloita Hengessä,

joka uudistaa maan kasvot ja vetää meitä ykseyteen.

Me tunnustamme uskomme sinuun,

yksi Jumala, kolmasti Pyhä:

Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Siunattu olet sinä, nyt ja aina ja iankaikkisesti.

Aamen.

Raamatun lukukappaleet

• Jes. 2:2–4
• Ps. 133
• Ef. 4:1–6

Patristiset lukukappaleet

Latinalaisesta perinteestä
Kirkko on yksi, joka tuottaessaan yhä enemmän hedelmää on levinnyt laajalle ja kauas kansojen keskuuteen. Niin kuin on olemassa monia auringonsäteitä mutta vain yksi valo, ja puussa on monia oksia, joita vain juuren sitkeä voima yksin kannattaa … samalla tavoin kirkko, jota Herran valo valaisee, heijastaa säteitään koko maailmaan, ja kuitenkin on vain yksi, kaikkialle leviävä valo, eikä ruumiin ykseys murru. Runsaassa hedelmällisyydessään levittää hän oksansa yli koko maailman.
– Kyprianus Karthagolainen [n. 210–258], Kirkon ykseydestä, 5

Armenialaisesta perinteestä
Pyhät isät ja totuuden opettajat! Kristuksen lauman johtajat ja paimenet! Te, jotka johdatte ja hallinnoitte Jumalan huonetta! Näen teidän kokoontuneen tänään yhdessä hengessä ja yhdessä ruumiissa kuuluen häneen, joka on kaiken pää. Kuka on tuonut teidät tähän tyyneen rauhan satamaan, oi maailman rauhantekijät, ellei Pyhä Henki, joka on annettu taivaasta meidän rauhaksemme? Ja mitä tarkoitusta varten, ellei aloittamaan Jumalan temppelin rakentamista, temppelin, joka on tuhottu ja purettu ja jonka pahuuden tuottaja sai lankeamaan?
– Nerses Šnorhali [1152–1198], Synodaalipuhe

Kreikkalaisesta perinteestä
On monia ja lukemattomia; miehiä, naisia, lapsia; monenmoisia ja syvästi erilaisia alkuperältään ja ulkonäöltään, kansallisuudeltaan ja kieleltään, elämäntavoiltaan ja iältään, tiedoiltaan ja osaamiseltaan; käytökseltään, tavoiltaan ja taipumukseltaan; tutkinnoiltaan ja titteleiltään; kohtaloltaan, temperamentiltaan ja tottumukseltaan, kaikki he kuitenkin ovat [kirkossa], jonka kautta kaikki uudestisyntyvät ja Hengessä luodaan uudeksi. Kaikille yhtäläisesti hän antaa ja luovuttaa saman jumalallisen muodon ja nimen, olla Kristuksessa ja kantaa hänen nimeään, ja saada sama yksinkertainen, erottamaton ja jakamaton suhde uskossa, joka ei enää salli tunnustaa edes niiden monien ja sanoin kuvaamattomien erojen olemassaoloa, joita heidän keskuudessaan on, koska kaikki yleisesti viittaavat ja kokoontuvat siinä [kirkossa].
– Maksimos Tunnustaja [n. 580–662], Mystagogia, 1

Mietiskelyä varten:

• Kirkko on kutsuttu heijastamaan Kristuksen valoa maailmaan. Missä voit huomata tämän todellisuuden omassa kontekstissasi?
• Vaikka kirkko on yksi ruumis Kristuksessa, ovat kirkot historiallisesti jakautuneet. Kuinka olet kokenut sen tuskan, jota tämä jakautuminen aiheuttaa?
• Kirkko Pyhän Hengen yhteytenä, rauhan antajana, on lähetetty elämään ja levittämään rauhan sanomaa maailmassa. Millä tavoin seurakunnat voisivat auttaa jäseniään täyttämään tämän kutsumuksen?

Rukous

R/                  Oi Herra, kuule rukouksemme!

                      Sinä uskoit sanoman ylösnousemuksestasi naisille tyhjällä haudalla:

                      vapauta kaikki evankeliumin viejät pelosta. R/

                      Sinä selitit lakia ja profeettoja opetuslapsille Emmauksen tiellä:

                      avaa mielemme ymmärtämään Raamatun kirjoitukset. R/

                      Sinä annoit rauhan lahjasi ystävillesi ylähuoneessa:

                      auta meitä elämään toinen toistamme rakastaen tässä rauhassa. R/

                      Sinä nimitit laumasi paimeneksi Pietarin järven rannalla:

                      tue Hengelläsi yhteisöjemme johtajia. R/

                      Sinä kokosit hajallaan olleet opetuslapset luoksesi vuorelle

                      ennen kuin palasit Isän luo:

                      anna uskon ja rakkauden ykseys niille, jotka sinuun uskovat. R/

Rukoilkaamme.

Taivaan ja maan Jumala,

Poikasi Jeesus Kristus on ilmoittanut sinut meidän Isäksemme

ja luvannut meille Pyhän Hengen lahjan:

anna kirkkosi voittaa sen pahennuksen, jota erimielisyytemme aiheuttaa,

että voisimme todistaa sinun elämäsi yhteydestä

yhteisessä uskontunnustuksessa

ja keskinäisen palvelun rakkaudessa.

Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Aamen.

Raamatun lukukappaleet

• Miika 7:18–19
• Ps. 51:1, 7, 10, 12
• Matt. 28:16–20

Patristiset lukukappaleet

Kreikkalaisesta perinteestä
Tällainen voima on uskolla Kristukseen, tällainen on Hänen armonsa suuruus. Niin kuin tuli kohdatessaan kaivoksesta louhitun malmin tekee maasta kultaa, samoin ja vielä enemmän kaste muuttaa ne, jotka siinä peseytyvät, savesta kullaksi. Sillä tuolloin Henki lankeaa kuin tuli, polttaen pois maallisen kaltaisuuden ja muotoillen tilalle taivaallisen kaltaisuuden, joka hehkuu kirkkaana ja sädehtii niin kuin sulatusuunin ahjosta juuri työstettynä.
– Johannes Krysostomos [n. 350–407], Homilia 10 Johanneksen evankeliumista 1:11-13. (Käännös munkki Serafim Seppälä)

Syyrialaisesta perinteestä
Jumalan Poika laskeutui taivaasta,
tuli ihmiseksi ja nosti sinut syvyydestä,
niin että sinustakin tulisi Jumalan poika.
Hänestä tuli veljesi täynnä pyhyyttä olleessa kohdussa,
ja sinusta hän teki veljensä kasteen kohdussa.
Hän teki sinusta kanssaan vedessä pojan Jumalalle,
niin että hän, ainosyntyinen, saisi veljiä toisen syntymän kautta.
Sillä toisen syntymän kautta hän itse tuli ihmiseksi,
ja tämän toisen syntymän kautta hän teki sinusta pojan Jumalalle.
– Jakob Sarugilainen [n. 451–521], Puhe 10

Latinalaisesta perinteestä
Ihminen, et uskaltanut nostaa kasvojasi taivasta kohti, vaan käänsit katseesi kohti maata ja sait yhtäkkiä Kristuksen armon … Nosta siis katseesi Isään, joka on kasteen kautta sinut synnyttänyt, Isään, joka on Pojan kautta sinut lunastanut, ja sano: ”Isä meidän!”
– Ambrosius [n. 337–397], Sakramentit, V:19

Mietiskelyä varten:

• Kristityt on kastettu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Mitä kasteesi merkitsee sinulle tänään?
• Synti turmelee meitä monin tavoin. Kasteen kautta Jumala vapauttaa meidät tästä nöyryytyksestä.
• Huolimatta erilaisista kirkon perinteistä ja käytännöistä, kuinka sen tunnustaminen, että ”Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!” (Ef. 4:5) vaikuttaa suhteisiimme toisiin kristittyihin?

Rukous

R/                  Me kiitämme sinua, oi Herra, ja ylistämme sinun nimeäsi!

                      Siitä että olet kasteessa kutsunut meidät uskoon,

                      yhteydestä, jonka jaamme uudessa liitossa,

                      ja läsnäolostasi pyhässä kirkossa. R/

                      Vainottujen kristittyjen todistuksesta,

                      heidän marttyyrikuolemansa kärsimyksistä

                      ja osallisuudesta Kristuksen kärsimyksiin. R/

                      Kaikista, jotka palvelevat kirkkojen yhteisöä,

                      jotka rukoilevat ja työskentelevät kirkkojen sovinnon puolesta

                      ja jotka antavat elämänsä ykseyden puolesta. R/

Rukoilkaamme.

Jumala, Isämme, me kiitämme sinua ja ylistämme sinun nimeäsi

Ota vastaan kiitoksemme siitä ykseydestä, jota kristityt jo nauttivat

tunnustaessaan Herran Jeesuksen.

Me pyydämme, että jouduttaisit kirkkojemme täyden vastavuoroisen tunnustamisen tulemista

siinä yhteydessä, jota sinä tahdot

ja jonka puolesta Poikasi rukoili.

Tätä me pyydämme Pyhän Hengen voimassa.

Aamen.

Raamatun lukukappaleet

• Ilm. 21:1–4
• Ps. 85:8, 10–12
• Luuk. 12:35–40

Patristiset lukukappaleet

Syyrialaisesta perinteestä
Se, joka elää rakkaudesta, saa hengittää elämää Jumalasta tässä luomakunnassa, Hän saa jo täällä hengittää ylösnousemuksen ilmaa. Tästä ilmasta vanhurskaat saavat nauttia ylösnousemuksessa. Rakkaus on se valtakunta, josta Herramme puhui luvatessaan apostoliensa saavan salaisesti syödä valtakunnassa: ”Te saatte syödä ja juoda minun valtakuntani pöydässä.” Mitä he söisivät, jos eivät rakkautta? Rakkaus ravitsee ihmistä enemmän kuin ruoka ja juoma; se on viini, joka ilahduttaa ihmisen sydämen. Autuaita ovat ne, jotka ovat juoneet tätä viiniä.
– Iisak Niniveläinen [600-luku], Kootut teokset, 43 (Käännös munkki Serafim)

Kreikkalaisesta perinteestä
Sinä, oi Herra, olet vapauttanut meidät kuolemanpelosta. Sinä olet tehnyt tämän elämämme lopusta alun tosi elämälle. Sinä annat ruumiimme joksikin ajaksi lepoon ja herätät ne jälleen viimeisen pasuunan soidessa. Sinä annat meille maan, jonka olet omin käsin muovannut, että maa pitäisi sen turvassa. Eräänä päivänä sinä otat takaisin sen, minkä annoit kirkastaen kuolemattomuudella ja armolla meidän kuolevaiset ja rumat jäännöksemme … Sinä osoitit meille ylösnousemuksen tien, kun mursit helvetin portit ja teit tyhjäksi hänet, jolla oli kuoleman valta.
– Gregorios Nyssalainen [n. 335–395], Pyhän Makrinan elämä, 24

Latinalaisesta perinteestä
Toivon kautta Jumala imettää meitä, ravitsee meitä, vahvistaa meitä ja antaa meille lohdutuksen tässä uurastuksen täyttämässä elämässä. Tässä toivossa me laulamme ”halleluja”. Siis katso, mikä ilo toivossa on! Mitä voi todellisuus olla? Kysyt: ”Mitä se voi olla?” Kuuntele, mitä sanotaan: ”He juopuvat talosi yltäkylläisyydestä.” Tästä todellisuudesta on toivossa kyse. Meillä on jano. Meidän on nälkä. Mutta meistä on tultava kylläisiä. Nälkä tien päällä, kylläisyys kotiin tullessa. Koska tulemme kylläisiksi? ”Minä olen kylläinen, kun näen sinun kirkkautesi.” … Silloin on ”halleluja” todellisuudessa, kun se on nyt vain toivossa.
– Aurelius Augustinus [354–430], Saarnat, 255:5

Mietiskelyä varten:

• Rakkaus on Jumalan valtakunnan todellisuus. Konkreettisten rakkauden tekojen kautta tämä valtakunta tulee todeksi meidän elämässämme.
• Kuinka me voisimme, kun vielä elämme odottaen Jumalan valtakuntaa, elää merkkinä siitä tämän päivän maailmassa?
• Meidät on kutsuttu olemaan valmiita Herran toiseen tulemiseen. Miten me valmistaudumme siihen?

Rukous

R/                  Jeesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi

                      Oi Kristus, Herra, joka tulit köyhäksi meidän vuoksemme

                      ja lupaat köyhille taivasten valtakunnan,

                      sinä täytät meidät rikkauksillasi. R/

                      Oi Herra Jeesus, joka olet sydämeltäsi lempeä ja nöyrä,

                      ja joka paljastat uuden maailman niille, jotka sinuun luottavat,

                      sinä annat meille täyteytesi. R/

                      Oi Kristus, Herra, joka polvistuit ja rukoilit painaen kasvosi maahan,

                      sinä, joka surussa seurasit lohdutuksen tietä,

                      sinä olet ilo, jota mikään tai kukaan ei voi meiltä viedä. R/

                      Oi Herra Jeesus, joka syöksit vallanpitäjät ja voimat istuimiltaan

                      ja vaatetit rauhantekijät kunnian pukuun,

                      sinä muutat meidät kuvaksesi. R/

                      Oi Kristus, Herra, joka olet armollinen ja myötätuntoinen

                      ja joka ristillä annoit anteeksi rosvolle, joka kuoli kanssasi,

                      me rukoilemme sinua: muista meitä, kun tulet valtakuntaasi.  R/

Rukoilkaamme.

Oi Herra, jouduta suuren ja häikäisevän päiväsi tuloa!

Pimeydessämme monet miehet ja naiset eivät enää uskalla toivoa.

Varjele uskon liekki heikkojen ja kärsivien sydämessä.

Anna kirkon olla uskollinen sanansaattaja, joka julistaa Kristuksen, sinun Poikasi, voittoa kuolemasta

ja odotuksen merkki hänen paluustaan kirkkaudessa.

Sillä hän elää, yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa.

nyt ja iankaikkisesti.

Aamen.

Jesaja 43:10-13
Minun todistajani, sanoo Herra, olette te – Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni – ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä. Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra. Minä olen Jumala, olen nyt ja aina. Kukaan ei voi väistää minun kättäni. Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?

2. Kor. 4:10-14
Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: »Minä uskon, ja siksi puhun.» Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. 

Johannes 11:17-27
Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa. Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionmitan päässä, ja monia juutalaisia oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa veljen kuoleman johdosta. Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. Maria oli silloin sisällä talossa. Martta sanoi Jeesukselle: »Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.» Jeesus sanoi: »Veljesi nousee kuolleista.» Martta vastasi: »Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.» Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?» »Uskon, Herra», Martta vastasi, »minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.»

Jesaja 26:12-14, 19
Herra, sinä valmistat meille rauhan. Myös se on sinun tekoasi, niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan. Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä. Nyt vain sinun nimesi on huulillamme. He ovat kuolleet, eivät herää eloon, nuo mahtajat eivät nouse manalta, sillä sinä olet vaatinut heidät tilille ja tuhonnut heidät ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.
Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.

Kolossalaiskirje 3:9-15
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. 

Johannes 14:27-31
»Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu. Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole, mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä. Nouskaa, me lähdemme täältä!»