Sanoja ”ekumenia” ja ”ekumeeninen” on kristikunnan historian aikana käytetty seitsemässä eri merkityksessä.
Sana voi tarkoittaa
a) koko asuttua maanpiiriä,
b) koko (Rooman) valtakunnan kattavaa,
c) koko kristillistä kirkkoa kattavaa,
d) koko kristillisessä kirkossa voimassa olevaa.
Sanalla voidaan viitata
e) kirkon maailmanlaajuiseen lähetystehtävään,
f) kahden tai useamman kirkon tai niiden välisiin suhteisiin,
g) sellaiseen asenteen, joka korostaa ja toivoo kristittyjen ykseyttä.
Kaksi ensimmäistä merkitystä löytyvät Uudesta testamentista, jossa partisiippi oikumene esiintyy 15 kertaa. Vanhan testamentin kreikankielinen laitos Septuaginta käyttää sanaa korvaamaan useita heprean käsitteitä, jotka merkitsevät ”maailmaa” tai ”maata”.
Hellenistisessä maailmassa sana oikumene, jonka taustalla on kreikan sana oikos, ”talo”, saattoi tarkoittaa koko maailmaa taikka poliittista aluetta, yleensä Rooman valtakuntaa. Tässä merkityksessä sana esiintyy esimerkiksi jouluevankeliumin alussa (Luuk.2:1 ”…koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano”).
Ekumenia kristittyjen ykseysliikkeen nimenä
Ekumenia-sanan yleistyminen ja virallistuminen sekä tietynlaisen asenteen että kristittyjen yhteistyö- ja ykseysliikkeen nimeksi on monella tapaa Ruotsin arkkipiispan Nathan Söderblomin (1866-1931) ansiota. Hän kutsui järjestämiään tunnustustenvälisiä kokouksia ekumeenisiksi ja sisällytti tähän termiin em. merkitykset f) ja g). Suomen kielessä käytettiin aluksi termejä ”pankristillinen” ja ”yleiskirkollinen”, sana ekumenia esiintyi evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pöytäkirjassa ensi kerran vuonna 1918.
Ekumeeninen teologia voidaan jakaa kahteen erilaiseen ekumeniatyyppiin:
1) Klassiseen, suppeampaan ekumeniaan eli ekumeniaan kristikunnan sisällä.
2) Ei-klassiseen, laajempaan ekumeniaan, joka kattaa sananmukaisesti ”koko maanpiirin”, eli myös sekulaarin maailman ja muut uskonnot.
Kansalliset ekumeeniset neuvostot, mukaan lukien SEN, ovat käytännössä ymmärtäneet ekumenian nimenomaan kristillisten kirkkojen välisenä ja siten kristinuskon sisäisenä toimintana. Samoin kuin Kirkkojen Maailmanneuvosto.
Hän on ilmaissut meille tahtonsa
salaisuuden, sen Kristusta koskevan
suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi
tehdä ja joka oli määräajan tullessa
toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa
yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan
päällä.
(Ef.1:9-10)
Lähde: Saarinen Risto: Johdatus ekumeniikkaan, Kirjaneliö 1994
Uskontojen kohtaaminen
Eri uskontojen yhteydenpito on erityisen tärkeää yhteiskunnassa, joka pyrkii entistä suurempaan avoimuuteen ja monimuotoisuuteen. Oman uskonnon juurien tunteminen helpottaa eri uskontoihin kuuluvien ihmisten kohtaamista.
Ekumeenisen liikkeen päämäärä on kristittyjen ykseys. Ekumenia on eri asia kuin uskontojen kohtaaminen.
Monikulttuuristumisen myötä uskontodialogi on arkipäivää myös Suomessa ja SEN on eri projektien kautta edistämässä uskontojen kohtaamista ja suvaitsevaisuuden lisäämistä.