Hyppää sisältöön

Kristittyjen ykseyden rukousviikko 2027

”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.”
(Luukas 12:32)

Rukousviikon 2027 teema


Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietetään 18.-25. tammikuuta. Rukoukset ja mietiskelyt ovat tällä kertaa Irlannin kirkkojen valmistelemia. Mika K. T. Pajunen on suomentanut aineiston.

Tämän vuoden Kristittyjen ykseyden rukousviikko kutsuu kirkkoja kaikkialla maailmassa pohtimaan, mitä tarkoittaa olla Hyvän paimenen seuraajia; miten pelosta luopuminen ja valppaan sydämen ylläpitäminen voivat toimia voimakkaina sovituksen ja yhteisen todistuksen käynnistäjinä.


Jeesus on hyvä paimenemme, jonka voimme luottaa johtavan meitä elämän hyvää tietä kohti yltäkylläisen elämän antavia vesiä. Hyvänä paimenena Jeesus on esikuva uhrautuvalle johtajuudelle, joka lähtee etsimään eksynyttä lammasta. Luukkaan evankeliumin 12. luvun jakeissa 22–34 Jeesus kutsuu seuraajiansa kääntymään pois pelosta ja elämään radikaalissa luottamuksessa, valppaassa toivossa ja vastuullisessa palvelemisessa. Näitä opetuksia ei ole tarkoitettu yksittäisille opetuslapsille vaan kokoontuneelle yhteisölle: ”pienelle laumalle”, joka on kutsuttu elämään, rukoilemaan ja työskentelemään yhdessä.

Aineistoon kuuluu:

Katsaus raamatuntekstiin

Pelosta luopuminen (12:22–31)

Jeesus aloittaa kehottamalla opetuslapsia olemaan huolehtimatta ruoasta, vaatteista tai elämästä itsestään. Hän osoittaa liljoihin ja lintuihin ja muistuttaa, että sama Jumala, joka huolehtii luomakunnasta, pitää vielä enemmän huolta pienestä laumastaan. Ylpeys ja pelko ottavat ohjat käsiinsä silloin, kun kirkot kilpailevat resursseista tai vaikutusvallasta. Sitä vastoin sen tunnustaminen, että Isä huolehtii kaikista perheensä jäsenistä, vapauttaa meidät rohmuamisen sijaan jakamaan – esimerkiksi rahoittamalla yhdessä diakonisia hankkeita tai yksinkertaisesti iloitsemalla toistemme lahjoista vailla kateutta. Luopuessaan köyhyyden tai pienenemisen pelosta kirkot voivat toimia yhdessä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta, evankelioinnissa ja jumalanpalveluselämässä ilman, että ne näkevät toisiaan kilpailijoina. Tilojen jakaminen jumalanpalvelukseen muiden kristillisten yhteisöjen kanssa ja kodin tarjoaminen niille, joilla ei sitä ole, voivat antaa esimaun sovitetusta ykseydestä erilaisuudessa, jonka puolesta rukoilemme.


”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.” Näin Jeesus muotoilee uudelleen kuninkaallisen kielen kutsuksi: todellinen aarteemme ei ole rakennuksissa, talousarvioissa tai politiikassa, vaan Jumalan valtakunnassa, joka näkyy armossa, oikeudenmukaisuudessa ja keskinäisessä huolenpidossa. Erilaiset liturgiat tai opit voivat tuntua ekumeenisissa yhteyksissä kilpailevilta vaatimuksilta ”valtakunnan” omistajuuteen. Erilaisuus voi kuitenkin olla myös voimavara. Keskittyminen yhteisiin arvoihin kuten vieraanvaraisuuteen, anteeksiantoon ja diakoniaan, siirtää huomion erillisistä perinteistämme yhteen todellisuuteen, jota olemme kutsutut elämään todeksi yhdessä.

Valtakunnan omaksuminen (12:32–34)

”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.”
Näin Jeesus muotoilee uudelleen kuninkaallisen kielen kutsuksi: todellinen aarteemme ei ole rakennuksissa, talousarvioissa tai politiikassa, vaan Jumalan valtakunnassa, joka näkyy armossa, oikeudenmukaisuudessa ja keskinäisessä huolenpidossa. Erilaiset liturgiat tai opit voivat tuntua ekumeenisissa yhteyksissä kilpailevilta vaatimuksilta ”valtakunnan” omistajuuteen. Erilaisuus voi kuitenkin olla myös voimavara. Keskittyminen yhteisiin arvoihin kuten vieraanvaraisuuteen, anteeksiantoon ja diakoniaan, siirtää huomion erillisistä perinteistämme yhteen todellisuuteen, jota olemme kutsutut elämään todeksi yhdessä.

Irlannin paikallinen tilanne: marginaalisuus mahdollisuutena

Vaikka irlantilaista identiteettiä saatettiin aikoinaan kuvata yksinkertaisesti kristinuskolla, vaikuttaa kristillisyys nykyään yhä pienempänä ja marginaalisempana läsnäolona nopeasti maallistuvassa yhteiskunnassa. Sen sijaan, että tämä merkitsisi rappiota tai merkityksettömyyttä, avaa muutos uusia mahdollisuuksia itsepohdiskeluun, uudistumiseen ja sovintoon. Kirkot ovat yhä edelleen sitoutuneet elävään todistukseen läpi koko Irlannin saaren Kristuksen ”pienelle laumalleen” antaman lupauksen hengessä (Luuk. 12:32). Irlannin kristillinen yhteisö on kutsuttu ottamaan oma paikkansa julkisessa elämässä uskon täyttämässä toivossa ja yhteisessä todistuksessa. Tunnustamalla heikkoutemme, rajoituksemme ja haavoittuvuutemme tukeudumme yhä täydellisemmin Jumalaan ja koemme hänen elämää muuttavan armonsa.

Kristittyjen ykseys tuo käytännössä parantumista myös laajemmin yhteiskunnassa. Tehdessään yhdessä työtä syrjittyjen hyväksi kirkot todistavat Jeesuksen julistaman valtakunnan arvoista. Tässä konkretisoituu Luukas 12:32:n toivo: vaikka ”pieni laumani” ei enää hallitse kulttuuria todistaa se merkkinä valtakunnasta, joka ei rakennu vallalle vaan rakkaudelle, armolle ja palvelemiselle. Itä-Euroopasta, Afrikasta, Aasiasta ja muualta tulleiden ihmisten läsnäolo ja osallistuminen rikastuttavat tämän päivän irlantilaista kirkkoa ja heidän moninaiset elämäntapansa ja jumalanpalvelusperinteensä syventävät yhteistä todistustamme.

Mietiskelyt ja rukoukset kahdeksalle päivälle

Ensimmäinen päivä: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu

Päivän psalmi

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.

Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.

Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.

Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.

Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,

ja minä saan asua Herran huoneessa
päivieni loppuun asti.

(Ps. 23)

Lisäksi luettavat raamatunkohdat:
Jes. 40:9–11   1. Piet. 5:1–7   Joh. 10:7–14

Mietiskely

Psalminkirjoittaja luottaa nöyrästi siihen, että Herra pitää huolen niistä, jotka ovat hänelle uskollisia. Jumala on läsnä jopa pimeimpinä aikoina. Todennäköisesti tunnemme kaikki sellaisia ihmisiä, jotka mitä vaikeimmista ajoista huolimatta ovat pysyneet uskossaan lujina ja luottaneet Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon. Täydentävissä raamatunteksteissä käytetään monin tavoin kielikuvaa paimenesta, joka kantaa huolta lampaista. Evankeliumi kertoo siitä, kuinka Jeesus itse on Hyvä Paimen, joka antaa henkensä laumansa puolesta. Näin tehdessään Kristus yhdistää meidät. Paimen sanoo: ”Älä pelkää, pieni laumani. Teidän isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan” (Luuk. 12:32).

Kysymys pohdittavaksi

Ajattele hetkeä, jolloin Jumala kulki kanssasi pimeän laakson läpi. Miten voisit kertoa tästä toisille ja rohkaista heitä?

Rukous

Nimessä Pyhän Kolminaisuuden
kulkuni tänään aloitan.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen matkani siunaan.

Jumalan voimassa kestän ja seuraan.
Hänen silmänsä valvovat, voimansa tukee.
Hänen korvansa kuulevat, mitä tarvitsen.
Jumalani viisaus minua opettaa.
Hänen kätensä ohjaa, hänen kilpensä suojaa.
Jumalan sana sanat minulle antaa.
Taivaan joukoillaan hän minua turvaa.

Pyhän Patrickin rintahaarniskasta, käännetty Cecil Frances Alexanderin englanninkielisestä runomitasta.

Toinen päivä: Syvyydestä minä huudan sinua, Herra

Päivän psalmi

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.

Herra, kuule minun ääneni,

tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.

Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,

Herra, kuka silloin kestää?

Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi,

että me eläisimme sinun pelossasi.

Minä odotan sinua, Herra,

odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,
hartaammin kuin vartijat aamua.

(Ps. 130:1–6)

Lisäksi luettavat raamatunkohdat:
Jes. 40:1–8   1. Joh. 5:1–5   Mark. 10:46–52

Mietiskely

Psalminkirjoittaja tuntee olevansa täysin hylätty ja yksin. Ehkä hän haluaa saada anteeksi jonkin tietyn epäonnistumisen tai synnin, tai ehkä ne, joita hän on rakastanut ja luottanut, ovat hänet hylänneet. Vaikka hän on lohduton, on hänellä kuitenkin riittävästi uskoa siihen, että hän tietää voivansa kutsua avuksi ainoaa, joka voi häntä todella auttaa. Siksi tämä on pohjimmiltaan toivon psalmi – jopa pelon, epätoivon, hylkäämisen ja eripuraisuuden syvyyksissä. Jumala kuulee huutomme, koska hän on rakkaudessaan uskollinen. Näin oli Jerikon sokean kerjäläisen kanssa (Mark. 10:46–52). Avuttomassa ja toivottomalta näyttävässä tilanteessa hän huusi: ”Armahda minua!” Ja niin hänen uskonsa Jeesuksen kykyyn auttaa palkittiin. Psalminkirjoittaja on samaan tapaan varma siitä, että hänen huutonsa kuullaan syvyydestäkin. Oppikaamme tuntemaan kristittyjen välisen eripuran synnyttämä tuska syvällä sielussamme tietäen, että meitäkin kuullaan, jos me huudamme.

Kysymys pohdittavaksi

Miten reagoimme, kun kaikki on huonosti ja mikään ei tunnu onnistuvan – etsimmekö lohtua Herrasta; voittaako meidän uskomme maailman vai huudammeko vain? Kuinka reagoimme kristittyjen häpeälliseen eripuraisuuteen?

Rukous

Auta minua kulkemaan
tutun tuolle puolen
ja tuntemattomaan.

Anna minulle uskoa
jättää taakse vanhat tieni
ja raivata uutta kanssasi.

Salaisuuksien Kristus,
minä luotan,
että sinä olet vahvempi
kuin mikään myrsky sisälläni.

Minä luotan pimeydessä ja tiedän,
että aikani on jo nyt sinun kädessäsi.
Viritä henkeni taivaan säveliin,
ja anna jollakin tapaa
kuuliaisuuteni merkitä sinulle.
Aamen.

Pyhän Brendan-merenkulkijan (n. 484–577) tarinan innoittama rukous.

Kolmas päivä: Mistä saisin avun?

Päivän psalmi

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.
Mistä saisin avun?
Minä saan avun Herralta,
häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua,
väsymättä hän varjelee.
Ei hän väsy, ei hän nuku,
hän on Israelin turva.

Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi,
hän ei väisty viereltäsi.
Päivällä ei aurinko vahingoita sinua
eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,
hän suojelee koko elämäsi.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,
sinun lähtösi ja tulosi
nyt ja aina.
(Ps. 121)

Lisäksi luettavat raamatunkohdat:
Joos. 1:7–9   Ef. 6:10–17   Luuk. 12:4–7

Mietiskely

Tätä matkalaulua pyhiinvaeltajat laulavat matkatessaan ylös Jerusalemiin. Heprealaisessa perinteessä Jumalasta käytetään nimeä El Shaddai, joka käännetään vaihtelevasti ”vuorten Jumalaksi” tai ”Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi”. Jumala kohdattiin korkeilla paikoilla – voimme ajatella vaikka Abrahamia Morianvuorella, Moosesta Siinainvuorella, Eliaa Karmelinvuorella ja Horebinvuorella, Jeesusta kirkastusvuorella. Psalminkirjoittaja odottaa löytävänsä matkalla tarvitsevansa avun, kun hän kohottaa katseensa vuorille. Hän uskoon Jumalan voimalliseen läsnäoloon korkeuksissa; Kaikkivaltiaan Jumalan, joka ei koskaan nuku, joka suojelee niin päivän kuumuudessa kuin yön viileydessä ja joka pitää kansansa turvassa pahalta. Kun tulevaisuus sekä lisääntyvä polarisaatio, väkivalta ja eripura yhteiskunnassamme ja kirkoissamme ahdistaa meitä, kutsuu tämä psalmi etsimään apua Herralta.

Kysymys pohdittavaksi

Mikä vahvistaa eniten luottamustasi silloin, kun tulevaisuus, sota, väkivalta, tulevat työt tai niiden puute, sairaus tai mikä tahansa pelottaa sinua? Voitko kohottaa katseesi vuorille? Voimme nähdä matkan ykseyteen ylämäkeen kiipeämisenä – mitä esteitä voimme tällä matkalla kohdata?

Rukous

Ole kirkas liekki edessäni;

ole tähti oppaana ylläni;

ole tie tasainen allani;

ole Hyvä Paimen takanani

nyt, tänä yönä ja ikuisesti. Aamen.

Pyhälle Columban (521–597) laatimana pidetty rukous.

Neljäs päivä; Herra suojaa kansaansa

Päivän psalmi

Kuin Siionin vuori

on Herraan luottava kansa,

se ei horju

vaan kestää iäti.

Niin kuin vuoret ympäröivät Jerusalemia,

niin suojaa Herra kansaansa

nyt ja aina.

Siksi ei vääryyden valtikka

pysy oikeamielisten maassa

eikä vanhurskas joudu tarttumaan vääryyden töihin.

Herra, palkitse hyvät hyvällä,

oikeamieliset oikeudella.

(Ps. 125:1–4)

Lisäksi luettavat raamatunkohdat:

Jes. 40:25–31   Fil. 1:12–18   Matt. 6:25–33                     

Mietiskely

Tässäkin psalmissa vuoret nähdään jälleen paikkoina, joissa Jumala on erityisellä tavalla läsnä kansansa keskellä antaen turvaa ja mielenrauhaa. Jeesus kehottaa evankeliumissa opetuslapsiaan olemaan huolehtimatta – ”katsokaa ympärillenne”, hän sanoo, ”ja nähkää, kuinka Jumala huolehtii elämästä kaikkialla teidän ympärillänne!” (Matt. 6:25–33). Huoli kuuluu kaikkein lamauttavimpien ja heikentävimpien tunteiden joukkoon, monet meistä joutuvat sen saaliiksi jossain elämämme vaiheessa. Profeetta Jesaja toteaa, että jopa nuoret ja vahvat voivat joutua vaikeuksiin, mutta Jumalaan luottavat saavat voiman. Huomaa minkä ihanan kuvan hän maalaa kotkista, jota vaivattomasti liitelevät maan yllä kohoavissa lämpövirtauksissa (Jes. 40:25–31). Paavali puolestaan kirjoittaa vankilasta (Fil. 1:12–18) ja näkee koettelemuksensa mahdollisuutena – Jumala, jota hän palvelee, kannattelee häntä. Herra ympäröi kansaansa, ja ykseys on hänen lahjansa.

Kysymys pohdittavaksi

Pohdi sitä, kuinka elämän haasteista voi tulla mahdollisuuksia. Oletko koskaan kokenut sellaista? Koitko jollakin tavoin, kuinka ”Jumala ympäröi” sinua? Miten ykseyden haasteesta voisi tulla mahdollisuus?

Rukous

Kristus ole kanssani, Kristus minussa,
Kristus jäljessäni, Kristus edelläni,
Kristus rinnallani, Kristus voittajanani,
Kristus lohduttaen ja minut parantaen,
Kristus allani, Kristus ylläni,
Kristus hiljaisuudessa, Kristus vaaroissa,
Kristus sydämissä kaikkien, jotka minua rakastavat,
Kristus ystävän ja vieraan puheessa.

Pyhän Patrickin rintahaarniskasta, käännetty Cecil Frances Alexanderin englanninkielisestä runomitasta.

Viides päivä: Kaikkivaltias Jumala on kanssamme

Päivän psalmi

Jumala on turvamme ja linnamme,
auttajamme hädän hetkellä.

Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat,
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.

Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
Korkeimman pyhiä asuinsijoja.

Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.

Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,
maa järkkyy hänen äänestään.

Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.

Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja,
hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla.

Koko maailmasta hän hävittää sodat,
hän särkee jousen ja taittaa keihään,
hän tuhoaa kilvet tulessa.

»Lakatkaa te huolehtimasta!
Tietäkää, että minä olen Jumala,
kaikkia kansoja mahtavampi,
korkein koko maailmassa.»

Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.

(Psalmi 46)

Lisäksi luettavat raamatunkohdat:

Hes. 47:1–12,   Ilm. 22:1–5,   Matt. 14:22–31

Mietiskely

Vaikeina aikoina ja etenkin ystäviemme kanssa meillä tulee usein tunne siitä, että jotakin täytyy tehdä, että toimiamme tarvitaan ja että me voimme jollakin tapaa parantaa tilannetta. Usein olisi kuitenkin parempi pysähtyä ja vain olla, olla läsnä niiden kanssa, joita huolet painavat. Voi olla uskomattoman vaikeaa pysähtyä – vain koska tunnemme itsemme niin avuttomiksi ja riittämättömiksi. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta onko se todella sitä? Kaikkein tärkeintä on, että Jumala on läsnä kanssamme. Psalminkirjoittaja maalaa elävän kuvan maailmasta, joka on kaaoksessa. Kuvat maanjäristyksistä ja tulvista ovat tänäänkin aivan liian tuttuja. Sama kaaos kuvastuu vuosisatamme poliittisessa myllerryksessä. Siitä huolimatta Jumala on kanssamme, ehtymättömän ilon lähteenä. Jeesus antaa kristityille voiman olla ykseyden esikuvina tässä rikkonaisessa maailmassa.

Kysymys pohdittavaksi

Kuinka voimme epävarmoina aikoina elää yhdessä todeksi oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja iloa, jotka virtaavat Jumalasta?  ”Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.” Pohdi muutaman minuutin ajan, mitä tämä merkitsee sinulle.

Rukous

Silmäni aukaise, Jumalani.

Kaikki muu turhaa on rinnallasi.

Aamulla noustessa vierelle jää.

Liekkisi loistaa, kun yö hämärtää.

Viisauden lähde, vie viisauteen.

Tietäni ohjaa, kun matkaani teen.

Luottaa voin Isäni rakkauteen.

Kätkeydyn suojaasi turvalliseen.

Pyhän Dallán Forgaill (n. 530–598) laatimana pidetty rukous. Suom. Anna-Mari Kaskinen 2009.

7. päivä: Me lähdemme Herran huoneeseen

Päivän psalmi

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan:

Me lähdemme Herran huoneeseen!

Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem.

Jerusalem, olet kaupunkimme,

tänne kansamme kokoontuu,

tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot,

täällä, niin kuin on säädetty,

Israel kiittää Herran nimeä.

Täällä jaetaan oikeutta

Daavidin suvun istuimilla.

Ole tervehditty, Jerusalem!

Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.

Vallitkoon rauha muureillasi

ja hyvinvointi linnoissasi.

Veljieni ja ystävieni tähden

toivotan sinulle rauhaa.

Herran, Jumalamme, huoneen tähden

rukoilen sinulle menestystä.

(Ps. 122)

Lisäksi luettavat raamatunkohdat:             

Jes. 2:1–4   Ef. 4:1–6   Joh. 14:27–31

Mietiskely

Psalminkirjoittaja näkee Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin kuvitellen vaivalloista matkaa ylös jyrkkää kukkulanrinnettä, kunnes hän viimein seisoo temppelin esipihalla. Hän on saapunut monien muiden eripuolilta tulevien kanssa palvelemaan yhdessä Jumalaa. Psalminkirjoittaja rukoilee rauhaa kaikille ympärillään oleville, Herran nimeen kokoontuneille. Jeesus lähetti opetuslapsensa Jerusalemista Juudeaan ja Samariaan ”ja maan ääriin saakka” (Apt. 1:8) viemään rauhan evankeliumia. Lisäksi luettavat raamatunkohdat kertovat eri tavoin siitä, mitä merkitsee vaeltaa Herran valossa ja säilyttää rauhan sitein Hengen luoma ykseys sekä tuntea omalla kohdallamme se rauha, jota Jeesus meille rukoili.

Kysymys pohdittavaksi

Mitä merkitsee se, kun vietämme yhdessä jumalanpalvelusta eri perinteistä tulevina kristittyinä? Kuinka haastavaa on minulle tai seurakunnalleni saapua toisen kristillisen yhteisön kirkkorakennukseen?

Rukous

Sytytä sydämiimme, Jumala,

sammumattoman rakkautesi liekki,

että se voisi palaa meissä ja valaista muita.

Loistakaamme iäti pyhässä temppelissäsi,

ikuisen valosi

Poikasi, Jeesuksen Kristuksen,

meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme sytyttäminä.
Aamen.

Pyhän Columban (521–597) laatimana pidetty rukous.

Kuudes päivä: Suuret ovat meidän Herramme teot

Päivän psalmi

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.

Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme.

Silloin sanoivat vieraat kansat:
»Suuret ovat Israelin Herran teot!»

Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita.

Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.

Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.

Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,

ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään.

(Ps. 126)

Lisäksi luettavat raamatunkohdat:

Jes. 35:5–7,   1. Piet. 3:8–16a,   Matt. 5:43–48

Mietiskely

Negev on hyvin kuiva alue Juudean autiomaassa, ja psalminkirjoittajan viittaamat vesiuomat ovat suurimman osan vuotta täysin kuivia, tyhjiä uomia. Sateen tullessa virtaava vesi täyttää kuitenkin nämä uomat hämmästyttävän nopeasti tuoden elämän niin kasveille kuin eläimille, jolloin autiomaa riemuitsee ja kukoistaa (vrt. Jes. 35:6)! Tämä on ihmeellinen kuva siitä, kuinka asiat voivat lyhyessä ajassa muuttua dramaattisesti paremmiksi – todellakin, suuret ovat meidän Herramme teot. On hyvä muistaa ja kiittää kaikesta siitä, mitä Jumala on jo meille tehnyt matkalla kohti ykseyttä.

Kysymys pohdittavaksi

Missä ekumeenisella pyhiinvaelluksella tarvitsemme ”sateita”? Mitä suuria tekoja Herra meille tekee?

Rukous

Me emme koskaan lakkaa kiittämästä sinua, Jumala,
joka olet pitänyt meidät uskollisina kiusauksien aikana.

Olet puolustanut meitä kaikissa vaikeuksissamme.

Keitä me olemme, Herra, tai mikä on kutsumuksemme,
että olet meissä vaikuttanut jumalallisella voimallasi?

Me ylistämme ja kunnioitamme nimeäsi kansojen keskuudessa,
ei vain hyvinä aikoina, vaan myös vaikeina,
sillä sinä olet osoittanut meille, että voimme luottaa sinuun horjumatta.

Sinä olet Pyhä, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Mukailtu Pyhän Patrickin Confessiosta.

Kahdeksas päivä: Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!

Päivän psalmi

Miten hyvä ja kaunis onkaan

veljesten yhteinen, sopuisa elämä!

Se on kuin kallista tuoksuöljyä,

joka valuu hiuksista parralle,

Aaronin parralle,

ja siitä hänen viittansa reunuksiin.

Se on kuin aamun kaste,

joka Hermonilta laskeutuu Siionin huipuille.

Siionille Herra on antanut siunauksensa:

siellä on elämä, ikuinen elämä.

(Psalmi 133)

Lisäksi luettavat raamatunkohdat:

1. Moos. 50:15–21   Fil. 4:2–7   Joh. 15:12–17

Mietiskely

Psalminkirjoittaja pohtii, kuinka hyvää ja kaunista onkaan, kun voimme olla yhtä toistemme kanssa. Tätä ei ole helppo saavuttaa. Jeesuksen täytyi sovitella opetuslastensa kiistaa (Luuk. 22:24–26) ja Paavalin nuhdella Korintin kristittyjä (1. Kor. 3:3b–9; 11:17–22) sekä kannustaa toisia ”elämään sovussa Herraa palvellen” (Fil. 4:2). Joosefin uskomaton anteliaisuus hänet orjuuteen myyneitä veljiään kohtaan on sekä esikuvallista että erittäin haastavaa! (1. Moos. 42:55) Jeesus käskeekin meitä rakastamaan toisiamme tekemättä eroa toisen yhteiskuntaluokasta, asemasta, etnisyydestä tai kielestä, ja elämään yhteistä, sopuisaa elämää toinen toistamme kunnioittaen.

Kysymys pohdittavaksi

”Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!” Onko ymmärryksemme tästä uudistunut tänä Kristittyjen ykseyden rukousviikkona? Miten voisimme olla yhteisen, sopuisan elämän lähettiläitä oman aikamme maailmassa?

Rukous

Ei kestä aurinko, jonka näemme
joka päivä nousevan käskystäsi, oi Kristus,
eikä sen valo loista ikuisesti.

Mutta sinä, Kristus Herra,
olet tosi aurinko, jota palvomme,
ja valo, joka ei koskaan sammu.

Me riemuitsemme, koska tiedämme
nousevamme jälleen sädehtivään kirkkauteesi,

Oi kirkkain aurinko,
ihmeellinen, Jumalan Poika,
joka elät ja hallitset yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Mukailtu Pyhän Patrickin Confessiosta.

Rukouspäivien raamatuntekstit

18.1. Kristittyjen ykseyden rukouspäivä


Psalmi 27:1-6

1Herra on minun valoni ja apuni,
ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva,
ketä siis säikkyisin?

2Kun vainoojat käyvät minua kohti
iskeäkseen hampaansa minuun,
he itse kaatuvat,
vihamieheni ja vastustajani suistuvat maahan.

3Vaikka sotajoukko saartaisi minut,
sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota,
ei minulla olisi mitään hätää.

4Yhtä minä pyydän Herralta,
yhtä ainoaa minä toivon:
että saisin asua Herran temppelissä
kaikki elämäni päivät!
Saisin katsella Herran ihanuutta
hänen pyhäkössään
ja odottaa, että hän vastaa minulle.

5Kun vaara uhkaa,
hän ottaa minut majaansa.Hän antaa minulle suojan teltassaan,
nostaa minut turvaan kalliolle.

6Nyt minä kohotan pääni,
en pelkää vihollisiani,
vaikka he saartavat minut.

Minä uhraan Herralle hänen pyhäkössään,
uhraan ja huudan ilosta,
minä laulan ja soitan ylistystä Herralle.



Jesaja 40:1-11

1– Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani,
sanoo teidän Jumalanne.

2Puhukaa lempeästi Jerusalemille
ja kertokaa sille,
että sen pakkotyö on päättynyt,
että sen syyllisyys on sovitettu,
sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut
kaikista sen synneistä.

3Ääni huutaa:
– Raivatkaa autiomaahan
Herralle tie!

Tasoittakaa yli aron
valtatie meidän Jumalallemme!

4Täyttykööt notkot,
alentukoot huiput,
mäet madaltukoot,
vuorten louhikot tasoittukoot!

5Herran kunnia ilmestyy,
kaikki saavat sen nähdä.
Näin on Herra puhunut.

6Ääni sanoo:
– Julista!

Ja minä kysyn:
– Mitä minun pitää julistaa?

– Ihminen on kuin ruoho,
ihmisen kauneus kuin kedon kukka!

7Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
kun Herran henkäys koskettaa sitä.

Niin! Ruohoa ovat ihmiset.

8Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,
mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.

9Nouse korkealle vuorelle, Siion,
ilosanoman tuoja!

Korota äänesi, Jerusalem,
ilosanoman saattaja!
Korota äänesi, älä pelkää!

Julista Juudan kaupungeille:
– Teidän Jumalanne tulee!

10Itse Herra tulee suuressa voimassaan,
hän hallitsee vahvalla kädellään.

Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,
johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,

11paimenen lailla hän kaitsee sitä,
omin käsin hän kokoaa sen yhteen.

Karitsoita hän kantaa sylissään,
emolampaita hän ohjailee eteenpäin


Room 8:35-39

35Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? 36On kirjoitettu:

– Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa,
meitä kohdellaan teuraslampaina.

37Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. 38Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, 39ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.


Luukas 12:29-34

29»Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. 30Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. 31Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.

32»Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.

33»Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan.

34Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne.

24.10. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä

Psalmi 72:1–7, 12–14

Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi,
opeta oikeamielisyys hallitsijalle!

2Hän jakakoon kansallesi oikeutta,
köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,

3niin vuoret kantavat rauhan hedelmää
ja oikeus verhoaa kukkulat.

4Olkoon hänen tuomionsa köyhän turva,
maan vähäiset saakoot hänen apunsa,
ja sortajat hän murskatkoon,

5niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen,
niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu.

6Olkoon hän kuin sade kuivalle nurmelle,
kuin maahan lankeava kevätsade.

7Kukoistakoon oikeus hänen päivinään,
ja vallitkoon rauhan runsaus,
kunnes kuuta ei enää ole.

12sillä hän kuulee köyhän avunhuudot
ja rientää turvattoman auttajaksi.

13Hän säälii kurjaa ja avutonta
ja pelastaa köyhät ahdingosta,

14lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta,
ja jokaisen henki on hänelle kallis.

Miika 6:6–8

6– Mitä minun pitäisi tuoda,
kun astun Herran eteen,
kumarrun korkeimman Jumalan edessä?
Toisinko hänelle uhreja,
vuoden vanhoja vasikoita?

7Miellyttävätkö Herraa tuhannet pässit
ja virtanaan tulviva uhriöljy?
Pitäisikö minun antaa esikoiseni rikkomuksestani,
oma lapseni synninteostani?

8– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää.
Vain tätä Herra sinulta odottaa:
tee sitä mikä on oikein,
osoita rakkautta ja hyvyyttä
ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.

Room. 14:16-19

16Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. 17Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. 18Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon.

19Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. 


Johannes 14:23-27

23Jeesus vastasi:

»Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. 24Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

25»Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. 26Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

27»Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Taustaa: Irlannin ekumeeninen tilanne tänään

Toivon ja ykseyden yhteisö

Vaikka irlantilaista identiteettiä saatettiin aikoinaan kuvata yksinkertaisesti kristillisyydellä, on kristinusko nykyään yksi usko monien uskontojen ja uskonnottomuuden joukossa Irlannin yhä maallistuneemmassa yhteiskunnassa. Tämä ei kuitenkaan merkitse rappiota tai merkityksettömyyttä, vaan muutos avaa uusia mahdollisuuksia itsepohdiskeluun, uudistumiseen ja sovintoon. Kirkot sitoutuvat yhä edelleen elävään todistukseen läpi koko Irlannin saaren. Irlannin kristillistä yhteisöä kutsutaan ottamaan oma paikkansa julkisessa elämässä, ei pelossa vaan uskon täyttämässä toivossa ja yhteisessä todistuksessa Kristuksen ”pienelle laumalleen” antaman lupauksen hengessä (Luuk. 12:32). Tunnustamalla heikkoutemme, rajoituksemme ja haavoittuvuutemme tukeudumme yhä täydellisemmin Jumalaan ja koemme hänen elämää muuttavan armonsa.

Kristinusko on historiallisesti muovannut irlantilaisten elämää jo yli 1500 vuoden ajan. Kristillinen perinne on muovannut syvällisesti irlantilaista kulttuuria, koulutusta ja poliittista keskustelua aina Pyhän Patrickin lähetystyöstä katolisen ja protestanttisten kirkkojen vahvaan sosiaaliseen ja moraaliseen vaikutukseen myöhempinä vuosisatoina. Tähän perintöön kuuluu kuitenkin myös tuskallisia erimielisyyksiä, joihin lukeutuvat erityisesti katolisten ja protestanttisten yhteisöjen nurkkakuntaiset jännitteet, jotka osaltaan myötävaikuttivat Pohjois-Irlannin konfliktiin. Tämä konflikti vaikutti 1960-luvun lopulta aina vuoden 1988 Belfastin/Pitkänperjantain sopimukseen saakka. Pitkänperjantain sopimus mahdollistaa jaetun hallinnon sekä sovitut järjestelmät käydä vuoropuhelua ja kunnioittaa kansallisia identiteettejä. Konfliktin tuskallinen perintö on kuitenkin edelleen totta ja se haastaa meitä yhä uudelleen tekemään sovintoa.

Irlanti on viime vuosikymmeninä käynyt läpi valtavan kulttuurisen muutoksen. Yleinen luottamus uskonnollisiin auktoriteetteihin on järkkynyt syvästi vähenevän kirkossakäynnin, kasvavan maallistumisen ja kirkollisissa instituutioissa tapahtuneiden vakavien hyväksikäyttötapauksien paljastumisen myötä. Kulttuurisen vallan menetys voi kuitenkin osoittautua paradoksaalisesti hetkeksi, jona armo murtautuu esiin. Niin kuin Jeesus osoittaa Luukkaan evankeliumissa, ”pienen lauman” ei tarvitse olla huolissaan pienentyneestä koostaan. Tai kuten Pyhän Patrickin rintahaarniska -virressä meitä kehotetaan nousemaan ja aloittamaan kulkumme Pyhän Kolminaisuuden mahtavan nimen voimassa, niin mekin saamme voimaa samaistuessamme Kristukseen. Tärkeää ei ole sosiaalinen asema, vaan lupaus valtakunnasta – rakkauden, rauhan, oikeudenmukaisuuden ja Kristuksen elävän läsnäolon muovaamasta yhteisöstä. Jumala on voimallisesti läsnä ja tekee työtään jopa inhimillisen heikkoutemme keskellä.

Jumalan jatkuvasta työstä keskuudessamme näkyy monia todisteita. Kirkonjohtajat ovat viime vuosikymmenten aikana rakentaneet vahvan perustan yhteistyölle, luottamukselle ja aidolle vuoropuhelulle. Sama toteutuu monin paikoin paikallistasolla kirkkojen välisissä kumppanuuksissa ja henkilökohtaisissa suhteissa. Tämän lisäksi monet muualta meille rantautuneet ihmiset ovat rikastuttaneet jumalanpalvelusyhteisöjemme kudosta. Vaikka Irlanti tunnettiin aiemmin maana, josta lähdettiin etsimään parempaa elämää muualta, on meidät nyt kutsuttu osoittamaan vieraanvaraisuutta ja ottamaan vastaan niitä, jotka tulevat tänne paeten vainoa tai sotaa, tai yksinkertaisesti etsimään parempaa elämää ja tuomaan oman panoksensa yhteiskuntaamme. Tämä panos toteutuu enenevissä määrin osallistumisena kristillisten kirkkojen elämään kaikkialla saarellamme. Irlantiin on näin asettunut monia uusia kirkkoyhteisöjä, jotka osallistuvat kirkkojenväliseen dialogiin ja tuovat mukanaan tervetullutta rikkautta ja moninaisuutta yhteisiin keskusteluihimme ja matkaamme.

Kristittyjen ykseys saa tässä uudessa maisemassa uuden merkityksen. Aiemmin pääosin teologiseksi koettu ekumeeninen liike muuttuu nyt pastoraaliseksi ja käytännönläheiseksi. Ykseys ei ole vain opillisten erojen ylittämistä vaan evankeliumin yhteistä julkista todistamista yhteiskunnassa, jossa kristityt eivät enää saa automaattisesti etuoikeutettua asemaa. Eri tunnustuskuntien yhteistyö palvelussa, rukouksessa ja yhteistyössä todistaa vaikuttavalla tavalla siitä, kuinka kirkko on yksi ruumis, jossa on monta jäsentä (vrt. 1. Kor. 12:12). Kristittyjen ykseydestä tulee näin jaetun nöyryyden ja toivon kautta lähetyksen muoto. Kirkot pyrkivät yhdessä vastustamaan rasistista väkivaltaa ja tekemään työtä sovinnon puolesta. Näin on syntynyt vaatimaton mutta voimakas todistus, jossa vieraillaan säilöönottokeskuksissa, jossa ihmiset viettävät pitkiä ja lyhyitä aikoja.

Pohjois-Irlannissa rauhanprosessi ei ole ollut vain poliittinen vaan myös hengellinen. Uskonnollisilla johtajilla on hiljainen mutta ratkaisevan tärkeä osa vuoropuhelun edistämisessä, luottamuksen rakentamisessa yli yhteisöjen välisten rajojen sekä rohkaisemisessa keskinäiseen anteeksiantoon. Kirkot osallistuvat aloitteisiin, jotka kokoavat katolisia ja protestanttisia nuoria, pappeja ja maallikoita kohtaamaan toisiaan yhteisessä jumalanpalveluksessa ja yhteisön palvelemisessa. Näiden pyrkimysten tarkoituksena ei ole vain välttää aiemmin tehtyjä virheitä – niiden tarkoituksena on elää yhtenä ruumiina todeksi Kristuksen sovittavaa rakkautta jakautuneessa maailmassamme.

Samalla tavoin Irlannin tasavallan puolella monet yhteisöt saavat nyt voimaa pienistä, sitoutuneista kirkkokuntarajat ylittävistä kokoontumisista. Kirkkojenväliset raamattupiirit, ekumeeniset rukoushetket ja yhteiset yhteiskunnalliset hankkeet ovat tulleet yhä yleisimmiksi. Institutionaalisen uskonnon kaventuminen on tietyissä tapauksissa haastanut nuoria henkilökohtaisen uskon syventämiseen, tekemään uhrauksia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta käytännössä ja avautumaan yhteiselle todistukselle.

Kristittyjen ykseyden eläminen todeksi käytännössä tuo parantumista myös yhteiskuntaan laajemmin. Kun kirkot tekevät yhdessä työtä syrjityimpien hyväksi, todistavat ne Jeesuksen julistaman valtakunnan arvoista. Tässä konkretisoituu Luukas 12:32:n toivo: ”pieni lauma”, joka ei enää ole kulttuurisesti hallitseva, tulee merkiksi valtakunnasta, joka ei luota valtaan vaan rakkauteen, armoon ja palvelemiseen.

Tätä polkua ei kuljeta vaikeuksitta. Teologian, muistin ja perinteiden eroilla on edelleen merkitystä. Trauman perintö hidastaa parantumista ja sovintoa. Ykseys ei kuitenkaan tarkoita yhdenmuotoisuutta. Pikemminkin se merkitsee sitoutumista yhteiseen vaellukseen, syvälliseen kuuntelemiseen ja yhteiseen nöyrään todistamiseen. Siihen vaaditaan katumusta menneistä erehdyksistä ja uudistunutta keskittymistä Kristuksen persoonaan, häneen, joka rukoili, ”että he kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:21).

Kristinusko on syvän muutoksen keskellä nykypäivän Irlannissa. Vaikka se voi tuntua ”pieneltä laumalta” verrattuna entiseen vaikutusvaltaansa, innostaa sitä edelleen voimakas toivo. Syvään uskoon historiallisesti juurtuneena ja jakautumisen varjostamanakin kristinuskolla on nyt Irlannissa mahdollisuus tulla sovinnon ja ykseyden yhteisöksi. Luotamme Jeesuksen antamaan lupaukseen lohdutuksesta ja siitä, ettei meidän tarvitse murehtia. Hän lähettää meille Pyhän Hengen. Uskomme Pyhän Hengen kauniin läsnäolon näkyvän kristillisen uskon moninaisissa ilmaisuissa kaikkialla saarellamme. Luukas 12:32:n lupaus elää yhä, ei konfliktin tai pelon kautta vaan siinä rohkeudessa ja toivossa, joka meillä on Jumalan lapsina, veljinä ja sisarina Jeesuksessa Kristuksessa.

Rukouspäiväjulistus 2027

Tasavallan presidentin allekirjoittama julistus

Rukousviikon aineistovihkonen on tulossa

Lataa rukousviikon aineistovihkonen tulostettavaksi tai muuhun käyttöön omalle laitteelle.

Lahjoitukset ja kolehdit

Seurakuntien striimattavissa jumalanpalveluksissa voidaan käyttää kolehdin keräämisen yhteydessä Google Drive -kansiosta löytyvää diaesitystä. Tiedot jumalanpalveluksissa kerättävien kolehtien tilittämiseen löydät yhteystiedot-sivulta täältä.

Ekumeeninen rukousviikko – mistä on kysymys?

Tutustu rukousviikon taustaan

Miten viettää ekumeenista rukousviikkoa seurakunnassa?

Käytännöllisiä tapoja rukousviikolle ja loppuvuodelle

Miten rukousviikon raamatunkohta (Luuk. 12:22–34) voisi kutsua syvempään opetuslapseuteen omassa yhteisössäsi? Voisitte pohtia esimerkiksi seuraavia:

Raamattupiiri: Miten voisitte kokoontua yhdessä tutkimaan tätä kohtaa? Ehkä voisitte jakaa tekstin eri osiin ja laatia pohdittavaksi kysymyksiä ykseydestä ja sovinnosta.

Paikalliset ekumeeniset rukousvalvomiset: Harkitkaa eri perinteistä tulevien kirkkojen kutsumista rukoilemaan yhdessä päivittäisissä ”valvomishetkissä”. Voisitteko kokoontua yhdessä esimerkiksi aamunkoiton aikaan, keskipäivällä tai illalla, samaan aikaan, verkossa tai paikan päällä? Voisitteko yksinkertaisia liturgisia elementtejä, kuten raamatunlukukappaleita, vastauslauluja ja hiljaisuutta käyttämällä luoda yhteisen rytmin, joka ylittää eri kielten ja perinteiden rajat ja muuttaa yhdessä valvomisen yhteiseksi työksi solidaarisuudessa ja palvelemisessa?

Yhteiset diakoniahankkeet: Löytäisittekö yhteisen hankkeen nälkäisten ruokkimiseksi, maahanmuuttajaperheiden tukemiseksi tai luomakunnasta huolehtimiseksi, jonka kirkkonne voisivat toteuttaa yhdessä muiden kumppaneiden, kansalaisjärjestöjen tai paikallishallinto kanssa siten, että eri kirkkojen johto osallistuisi yhdessä hanketta koskevaan päätöksentekoon?


Näistä esimerkeistä voi syntyä muitakin ideoita. Pohtikaa, miten rukousviikko voisi auttaa luomaan rytmejä ympäri koko vuoden ja edistää syvempää, Kristuksen esimerkin mukaista sovintoa yhteisössänne.

Lisää ideoita rukousviikon viettämiseen seurakunnassa!

Jaa somessa: